Paikallisuutiset

Toista kertaa eläkkeelle – Timo Tunkkari jätti vuodenvaihteessa palomiehen työt, sillä 68-vuotiaana myös sopimuspalokunnassa toimiminen on jätettävä

Timo Tunkkari tuli mukaan palokuntaan suututtuaan vaimonsa Kaijan isän omistaman Matkahuollon yläkerran tuhonneelle tulopalolle. Nyt hyllylle jää syksyn maastopalossa haljennut kypärä ja yksikönjohtajan piipparit. Tunkkari toimi 37 vuotta Vetelin sopimuspalokunnassa, ja vieläkin olisi ollut haluja jatkaa. Laki on kuitenkin kaikille sama ja ehdoton.

Matkahuollon yläkerran tuhoutuminen tulipalossa suututtiTimo "Tipi" Tunkkarin niin, että hän liittyi Vetelissä palokuntaan. Tuolloin paloasema oli juuri siirtynyt pois pienestä tallista Puusaaresta ja neljän auton ajanmukainen paloasemarakennus valmistunut Koulutien varteen. Elettiin 80-luvun alkua ja palokunnassa oli hyvä porukka samanikäisiä miehiä.

Joulupäivänä 68 vuotta täyttäneelle Tunkkarille järjestettiin illanistujaiset, sillä ikä tuli vastaan ja palokunnassa toimiminen ei onnistu enää eläkeiän ylittämisen jälkeen. Ei edes kahvinkeittäjänä tai varustehuoltajana.

Kyseessä oli itseasiassa toinen kerta, kun Tunkkari jäi eläkkeelle. Hän työskenteli Jarolla Vetelin tehtaan alkamisesta sen päättymiseen saakka. Kulkeminen Pietarsaaressa töissä ei kiinnostanut ja ikää oli riittävästi eläkeputkeen. Tunkkari jatkoi palokunnassa yksikönjohtajana nyt vastaan tulleeseen takarajaan saakka.

– Ryhmähenki on ollut pirullisen hyvää. Leikkiä lasketaan ja kaikki on omia persooniaan, kuvailee Tunkkari Vetelin palokuntalaisia.

Yksikönjohtaja on sopimuspalokunnissa paikallisesti tilanteiden johtajana. Hälytysluokkia on useita ja Kokkolasta päälliköt lähtevät yleensä vasta suuriksi luokiteltuihin tehtäviin.

– Yleensä tilanne on jo ohi, varsinkin kolaritilanteissa, kertoo Tunkkari.

Yksikönjohtajilla ei ole pelastusalan koulutusta, mutta alan kursseja toki käytynä. Heille maksetaan korvausta ja Vetelissä päivystysringissä on aina yksi yksikönjohtaja sekä yksi miehistön jäsen.

– Yksikönjohtajille annetaan iso vastuu palkkatasoon nähden. Vastuu ihmishengistä ja omaisuudesta, Tunkkari sanoo.

Palokunnan toiminta ja tilanteet ovat muuttuneet Tunkkarin 37 palokuntavuoden aikana. Alkuaikoina sammutettiin paljon heinälatoja ja metsäpaloja. Nyt on turvepaloja ja hyvät metsäautotiet, joita pitkin kalustoa saa maastoihin lähellekin. Autokolareita on toki aina ollut ja niiden Tunkkari arvioi lisääntyvän.

– Autojen nopeudet ovat kasvaneet, eikä enää osata ajaa kun on kaikki tekniikka apuna.

Sähköautojen yleistyminen mietityttää. Joitakin ohjeita sähköautojen onnettomuuksiin on jo, mutta Tunkkari epäilee, että autojen tekemisessä virrattomiksi on omat merkkikohtaiset niksinsä.

Varusteet ovat parantuneet vuosien saatossa ja Vetelissä palokunnan treenejä järjestetään nykyään joka toinen viikko. Silloin harjoitellaan paljon erikoistilanteita, kuten esimerkiksi elementtien nostoa ilmatyynyllä. Valtatie 13:lla vaarallisten aineiden kuljetukset lisääntyivät Äänekosken biolaitoksen aloitettua. Se lisäsi myös tarvetta palokuntalaisille opetella uusia asioita.

– Toiseen kemikaaliin voi laittaa vettä ja toiseen ei missään tapauksessa, Tunkkari kuvailee.

Vetelin puolivakinaisen sopimuspalokunnan miehistövahvuus pyörii 25 ja 30 välissä.

– Miten se laskeekaan. Toisilla kon kurssit katkolla ja joitakin tulee lisää, kertoo Tunkkari.

Timo on elänyt jatkoajalla ja kokenut omakohtaisesti, kuinka tärkeää nopea apu on.

Pääsiäisenä 2014 Tunkkari tuli kotiin lentopallotreeneistä ja pisti sohvalle pitkäkseen. Ilman mitään aikaisempia oireita Tunkkarin sydän pysähtyi. Kotona ollut vaimo Kaija kuuli korahduksen, ja sai kolmannella kerralla näppäiltyä hätänumeron oikein. Kaija elvytti Timoa siihen saakka, että ensivaste tuli paikalle vajaassa kymmenessä minuutissa. Samat harrastuskaverit siis.

– Kotona puhelimet piippasivat hälytystä, kertoo Timo kavereiden kertoneen.

Sydämen pääsuoni oli tukkeutunut. Defribliraattoria iskettiin elvytettäessä kolmesti ja Timo kiidätettiin Kokkolaan, jossa tehtiin pallolaajennus.

Palokuntahommat oli jätettävä, mutta parin-kolmen kuntoutuskuukauden jälkeen Tunkkari kaipasi jo takaisin. Kokkolassa sydänkirurgien mielestä paluu palokuntaan onnistuisi, jos hän suorittaisi kunto-, rasitus- ja muistitestit. Ne hoidettiin alta pois.

– Ne hoidettiin ja sain luvan jatkaa. Savusukelluksia en enää tehnyt.

Nyt pitäisi keksiä jokin uusi harrastus palokuntahommien tilalle. Ainakin yksi saunaremontti on sovittuna tehtäväksi ja näin sellaisen tekeminen Timon ohjeiden mukaan käy: "Ottaa metrimitan, panee siittä poikki ja kahtelee vähän".

– Ei ole minun hommaa se sohvalla makaaminen. Kotona en pärjää, naurahtaa Tunkkari.