Paikallisuutiset

Riippusilta vie Kaustisella kylästä toiseen – Kauniin siltamallin saneli käytäntö mutta onneakin tarvittiin

Kaustisella Järvelän ja Varilan välinen riippusilta avaa Perhonjokilaakson juttusarjan, jossa esitellään alueen siltoihin liittyviä tarinoita ja historiaa

Kaustisella Varilan ja Järvelän kylien välistä Markunkosken riippusiltaa ei turhaan kehuta tunnelmalliseksi paikaksi. Kun valtatie 13:lta malttaa poiketa Riippusillantielle, tie taittuu nopeasti joentörmää alas ja puut kaartuvat katoksi pään ylle. Silta heijaa askeleiden painosta ja vieressä kohisee Markunkoski.

Nykyään käytössä oleva silta valmistui vuonna 2000 ja se rakennettiin muistuttamaan edeltäjäänsä, 1950-luvun alkupuolella rakennettua siltaa.

Vaikka toisin voisi luulla, riippusillan rakentamiseen päädyttiin kylällä 1940- ja 1950-lukujen vaihteessa käytännön syistä. Tavallisen betonisillan rakentaminen ei olisi onnistunut kyläläisten omin voimin.

Mikään itsestäänselvyys edes riippusillan rakentaminen ei ollut, sillä sodan jälkeen rakennusmateriaaleista oli huutava pula. KPO:n luottamustehtävissä vaikuttaneen kansanedustaja Viljami Kalliokosken myötävaikutuksella saatiin kuitenkin ostettua tarvikkeita edullisesti.

Kun rautaa ei ollut liikaa saatavissa, laitettiin Varilan puoleisiin perustuksiin jopa vanha auto korvaamaan raudoitusta. Heikki Järvelä

Kekseliäisyyttäkin tarvittiin.

– Kun rautaa ei ollut liikaa saatavissa, laitettiin Varilan puoleisiin perustuksiin jopa vanha auto korvaamaan raudoitusta, muistelee Varilan puolella asuvaHeikki Järvelä. Hän oli sillan rakennustöiden aikaan koulupoika, joka kävi ahkerasti seuraamassa rakennustöiden etenemistä.

Rakennusprojektissa oli myös onnea mukana. Sillan kupeessa asuneen Martti Varilan veli Mertsi oli töissä Paraisilla ja sai hankittua sieltä riippusiltaan tarvittavat vaijerit. Kalkkikaivoksen kaivoskuiluissa käytetyt vaijerit olivat päätyneet Paraisilla romurautakasaan.

– Vaikka vaijeri oli aiemmin ollut käytössä kaivoksessa, se meni ihan täydestä kaustislaisten riippusillassa, tietävät myös Järvelän puolella asuneetAarne Järvelä jaJorma Järvelä, jotka olivat aikoinaan alle parikymppisinä apuna ensimmäisen riippusillan rakennustöissä.

Sillan kustannukset oli jyvitetty kylien taloille, ja iso osa rakennustöistä tehtiin kyläläisten talkoilla. Varilalaiset rakensivat siltaa omalta ja järveläläiset omalta puoleltaan.

Isännät olivat käyneet katsomassa mallia tiettävästi ainakin Alavetelin ja Isonkyrön riippusilloista. Mitään virallisia piirustuksia ei kuitenkaan ollut, vaan suunnittelu oli yhteisen tuumailun tulosta.

Ennen 1950-luvun alussa valmistunutta ensimmäistä riippusiltaa Markunkosken vierestä kulki vain muutaman lankun levyinen pukkisilta, joka nostettiin paikoilleen kevättulvien jälkeen. Talvella joen yli päästiin jäätä pitkin ja tulvien aikaan koululaiset kuskattiin virran yli tasapohjaisella veneellä.

Riippusilta rakennettiinkin Varilan ja Järvelän välille juuri koululaisten takia, sillä varilalaiset kävivät koulua joen toisella puolella.

Heikki Järvelä tietää kertoa, että siltaa alettiin suunnitella kylien välille jo 1930-luvulla, mutta toteutus venyi toisen maailmansodan takia. Sillan paikkakaan ei ollut aivan selvä, erään suunnitelman mukaan se olisi tehty enemmän alajuoksulle päin, lähelle Järvelän koulua.

Uudelleen siltaa aloitettiin puuhaamaan 1940-luvun lopulla, ja valmista tuli 1950-luvun alussa.

Siltaa korotettiin 1970-luvulla reilulla metrillä, koska kevätjäät olivat uhanneet viedä sillan useampana vuonna mennessään. Samalla myös kansi uusittiin. Aikojen saatossa löystynyt ristikkokaide puolestaan korvattiin pitsireunaisella verkolla.

Vaikka vanha riippusilta ja sitä edeltänyt pukkisilta hurjia paikkoja olivatkin ja ne houkuttelivat myös temppuilemaan, Heikki Järvelä ei tiedä, että kukaan olisi tipahtanut jokeen sen paremmin pukkisillalta kuin riippusillaltakaan.

Läheltä piti -tilanteita on toki ollut.Unto Järvelä muisteli vuosituhanteen vaihteessa Keskipohjanmaan julkaisemassa jutussa, että teurasauton uhkarohkea sillanylitys meinasi päätyä aikoinaan jokeen.

– Tapaus sattui sillan kunnostuksen aikaan 70-luvulla, kun teurasauton kuljettaja päätti oikaista sillan kautta. Tukipuut kaatuivat sitä mukaa, kun auto eteni ja ajoneuvo kuormineen uhkasi pudota jokeen. Apumiehellä oli jo veivi kädessä ikkunoiden rikkomista varten, Unto Järvelä muisteli Keskipohjanmaassa.

Sittemmin riippusilta suljettiin autoliikenteeltä ja joen yli pääsi vain jalkaisin tai polkupyörällä. Tätä kesti parisenkymmentä vuotta, kunnes paikalle rakennettiin uusi silta vuonna 2000.

Kaustisen kunta ja Järvelän tiekunta olivat tilanneet paria vuotta aiemmin insinööritoimisto Pontekilta uuden riippusillan piirustukset, jotka mukailivat hengeltään alkuperäistä riippusiltaa.

Kun Kaustiselle kiiri vuosituhannen vaihteessa huhu, että tiepiirillä saattaisi olla jaettavana rahaa sillankorjaukseen, alkoikin asiat edetä vauhdikkaasti. Tiepiirin miehet kävivät katsomassa vanhaa siltaa pääsiäisen alla ja totesivat sen niin huonokuntoiseksi, että rahoituspäätös saatiin jo kiirastorstaina.

Uuden riippusillan kustannusarvio oli 650 000 markkaa, josta tielaitoksen avustus kattoi noin 60 prosenttia ja kunnan osuus oli noin kolmanneksen. Rahaa saatiin myös muun muassa museovirastolta.

Tiekunnan puheenjohtajaJuhani Huistinoja muistelee aluksi näyttäneen siltä, että sillasta jäisi noin 50 000 markkaa tiekunnan maksettavaksi. Huistinojan mukaan Varilan puolelta koulussa kulkevilta harkittiinkin ensin väliaikaisten siltamaksujen keräämistä, mutta tästä kuitenkin luovuttiin, kun siltaan saatiin niin paljon avustuksia, ettei tiekunnan tarvinnut maksaa sillasta mitään.

Uusi silta saatiin käyttöön marraskuussa 2000 ja se on ollut alusta lähtien myös autoliikenteen käytössä. Huistinoja uskoo että nykyinen silta kestää hyvinkin vielä 30–50 vuotta.

– Niin hyvin se on tehty, Huistinoja toteaa.

Sillan kunnossapidosta vastaa tiekunta.

Vaikka uusi silta on roikkunut nykyisellä paikalla liki 20 vuotta, vanha silta elää musiikissa. Järveläläisjuurinen muusikko Arto Järvelä sävelsi vuonna 1986Riippusillan hambon, joka sai alkunsa Järvelän pomppiessa riippusillalla.

– Silta keinui siihen malliin, että siinä tuli kappaleen rytmi. Myös melodia syntyi siinä sillalla, Arto Järvelä kertoo.

Tekstissä mainittujen henkilöiden lisäksi juttua varten on kerätty taustatietoa useilta Järvelän ja Varilan kyläläisiltä sekä Keskipohjanmaan ja Perhonjokilaakson arkistoista.