Paikallisuutiset

Metkutuksen komea taival – Haave kuninkuusraveihin osallistuvasta hevosesta toteutui

Metkutus jättää raviradat vuodenvaihteessa. Paavolan perheelle ja suvulle sekä raviyleisölle se on antanut paljon ilonaiheita ja muistoja vuosien varrella.

Orilla on takana komea ja pitkä ura, se on osallistunut viidesti kuninkuusraveihin ja käynyt kahdesti kilpailemassa Pariisissa.

Orin kotitalli löytyy Puumalasta, missä se on viettänyt koko elämän Hanssi ja Hilkka Paavolan pihapiirissä katoksellisessa ulkotarhassa, sillä tallissa se ei viihdy.

Kilpailuissa oria on ohjastanutJuha-Matti Paavola, joka on orin valmentaja ja toinen omistaja. Toinen on Perhossa perheineen asuva siskoTeija Lampela, hänen lisäksi hevosen taustajoukkoihin kuuluu Silja-Maaria Järvelä.

– Minulle ovat tärkeitä nämä meidän perheen kasvatit, tämä emälinja ja haluan vaalia perinteitä, haaveissa on teettää varsa Metkutuksesta, Teija Lampela toteaa.

Siitä me isän kanssa aina haaveiltiin, että meillä olisi hevonen, jolla pääsisi kuninkuusraveihin. Teija Lampela

Hanssi Paavola on jättänyt valmennusvastuun nuoremmille, viime vuosina Metkutuksella on ajanut Laura Tulonen.

– En ole enää pariin vuoteen ajanut hevosella. Päätös syntyi Juha-Matin kommentista, että jos ei saa hevosta itse aisoihin, pitää lopettaa ajaminen. Tänä vuonna tosin kerran kävin, kun hevonen valjastettiin valmiiksi, Hanssi Paavola toteaa pilke silmäkulmassa.

Eikä kyse ole taidoista, vaan enemmänkin huoli isän pärjäämisestä hevosen kanssa.

– Valjastus on vaikeaa, kun liikkumiseen tarvitaan rollaattoria tai kävelykeppiä, Hanssi Paavola myöntää.

Pieniä kommelluksia on vanhalle isännälle vuosien saatossa toki sattunut ja niissä orin hieno luonne on tullut esiin. Koskaan se ei ole miestä jättänyt.

– Olin ajamassa hiittisuoralla, kun piti korjata valjastusta. Siinä sitten kompastuin ohjiin ja hevonen pääsi irti. Mutta sehän meni omaan valjastuskatokseen, eikä tarhoissa olevien hevosten luo. Tamma tai ruuna ei olisi näin hienosti toiminut, on Hanssi Paavolan vankka mielipide.

Vaikka ajaminen on jäänyt, Hanssilla on tärkeä ”tillaajan” rooli. Kellon tarkasti aamulla seitsemältä ja iltapäivällä neljältä.

– Hevoset ovat tuossa pihatossa ja ulkona, niin rollaattorin kanssa pystyn hyvin ne ruokkimaan. Vävy Ilpo Järvelä on nyt tosin ollut siinä hyvänä apuna, kun tytön perhe asuu tuossa vieressä.

Paavoloiden kotitilalla on kymmenkunta hevosta ja osa Juha-Matin ratatallilla Nikulassa. Aika näyttää, yltääkö Menoks veljensä tai Lainaks isänsä tasolle.

– Mitä minä olen näitä seurannut, niin Lainaks vaikuttaa lupaavalta, Hanssi Paavola veikkaa.

Metkutuksen ura on harvinaisen pitkä, josta suurimman osan se on kilpaillut ykköstasolla, koelähdön ori juoksi 3-vuotiaana.

– Seuraavana kesänä tähtäimessä oli tietysti Pikkupelimanni-kilpailu, mutta silloin se vaivaantui ja kisa jäi välistä, mutta kyllä sen lahjakkuus tuli jo silloin esille, Teija Lampela muistelee.

Sen jälkeen orin on tahkonnut tasaisesti sarjoissa ylöspäin ja pysynyt terveenä.

– Kilpailupää sillä on kova, ravi ei parasta mahdollista ja pitävän radan se vaatii. Ilman kenkiä sillä ei juuri ole ajettu.

Kuninkuusraviputki alkoi vuonna 2014 Porissa ja tänä vuonna se oli mukana Lahdessa.

– Siitä me isän kanssa aina haaveiltiin, että meillä olisi hevonen, jolla pääsisi kuninkuusraveihin, joten kyllä siinä itku tuli, kun ori Porissa meni esittelyyn, Teija Lampela muistelee.

Ja jatkaa.

– Hoitajana näin, miten kova kisa se on, Juha-Matti aina muistutti, että hevosen pitää saada olla varikolla rauhassa, mutta meillä naisillahan oli vähän semmoinen hyysäämisen tarve koko ajan.

Viime vuosina valmennus on ollut kevyttä.

– Talvella käytiin kahdesti viikossa tuolla joen takana Hanhikoskella, 20 kilometrin lenkistä puolet oli reipasta ravia ja puolet rauhallisempaa. Ehkä ikä näkyy siinä, että ori ei enää ole innostunut kilpailemaan talvella, vaan on sen suhteen turpa mutrulla, joten kesään on keskitytty, Juha-Matti toteaa.

Paavolan keittiön pöydän ympärillä pohditaan hetken, mikä on Metkutuksen uran mukavin muisto.

– Kunkkarien lisäksi minusta orin esitys oli erittäin kova Härmässä juhannuksena 2017, kun se oli kolmas Välähdyksen ja Costellon jälkeen ennätysajalla 20,5a, Teija pohtii.

Juha-Matin mielessä on tuoreempi kilpailu.

– Halsualla viime kesänä meidän huomioitiin hienosti, kun kilpailimme siellä viimeisen kerran, hän toteaa ja esittelee ikkunalaudalla olevaa pientä kaurasäkkiä omistuskirjoituksineen.

Metkutus on niitä harvoja suomenhevosia, joka on päässyt kilpailemaan Pariisin Vincennesiin.

– Kylmäveriottelumatkat olivat hienoja, vaikka menestystä ei juuri tullut. Pelkään lentämistä, mutta silloin jouduin sen tekemään, kun lensimme perheen kanssa sinne hevosen perässä, Teija Lampela muistelee.

Kautta on vielä pari kuukautta jäljellä ja jäähyväiskilpailua ei ole suunnitelmissa.

– Ajetaan kilpaa niin kauan kuin ori tuntuu hyvältä.

Uran päättyessä ori muuttaa Teija Lampelan luo Perhoon. Siitosorin työt jatkuvat keväällä, joten silloin se palaa Kaustiselle.

– Vähän jännittää, miten se sopeutuu meille, virtaahan sillä on kovasti ja kunto pitää ajaa alas, joten kyllä minulla on tarkoitus sitä liikutella.

Ja orin suku ei ole sammumassa, sillä Metkutuksella on jo 31 jälkeläistä.