Ihmiset 

Muistokirjoitus: Keijo Maliniemi 1955-2023

Tämän lehden lukijoille Keijo Maliniemen nimi tuli tutuksi raveista, ravihevosista, ohjastajista, valmentajista ja hevosten omistajista kertovien juttujen kirjoittajana. Monikaan ei Keijoa kovin hyvin tuntenut. Hän oli - ja halusi olla - sivustaseuraaja ja nostaa esille oman kiinnostuksensa kohteita. Niistä iso osa löytyi raviurheilun piiristä.

Perhonjokilaakson raviavustajana Keijo aloitti reilu parikymmentä vuotta sitten - ehkä siitä on aikaa enemmänkin. Muutaman kerran ehdotin, että kirjoittajasta tehtäisiin henkilöhaastattelu, jossa kerrottaisiin miehen taustasta ja muustakin kuin raveista. Ei suostunut, joten suurelle osalle Perhonjokilaakson lukijoista Keijo Maliniemi jäi nimeksi juttujen alla.

Hän ei halunnut tehdä itsestään numeroa vaan pysyi mieluummin taka-alalla. Kuvaavaa on, että ainuttakaan valokuvaa ei Perhonjokilaaksossa ole Keijosta tiettävästi julkaistu.

Keijon opin tuntemaan ravien kautta, ja aika vähän mekään muista asioista puhuttiin kuin raveista. Maliniemen Keijosta harvemmin.

Jo 1980-luvulla hän teki Nikulan raviradan raveista ennakkojuttuja ja ravivihjeitä, joita ruvettiin julkaisemaan raviradan kotisivuilla, kun tietotekniikka alkoi kehittyä.

Keijo aloitti Perhonjokilaakson raviavustajana aikana, jolloin tietokoneet tekivät tuloaan ja tekstiä ja kuvia ruvettin siirtämään puhelinlinjoja pitkin modeemien avulla. Siihen saakka tärkein viestinnän väline avustajan ja toimituksen välillä oli fax eli telekopiolaite, joka lähetti paperin tai oikeastaan siinä olevat kirjaimet vastaanottavaan telekopiolaitteeseen.

Perhonjokilaaksossa oli 1980-luvulla ideoitu pistekilpailu, jossa alueen kahdella radalla vuoden aikana järjestetyissä raveissa menestyneiden hevosten omistajat kilpailivat Seppo Kalliokosken veistämästä hevospatsaasta. Se oli hevosenomistajien keskuudessa arvostettu kilpailu. Keijolla oli keskeinen osuus siinä, että tulokset saatiin oikein kirjatuksi ja pisteet jaettua. Vuoden lopussa tai seuraavan vuoden alussa palkinto sitten juhlallisesti Nikulan ravien yhteydessä luovutettiin tai käytiin omistajalle viemässä kotiin asti. Joskus sen kävi viemässä toimittaja ja joskus sain houkuteltua Keijonkin mukaan.

Keijon elämää varjostivat monet sairaudet. Niistä toki silloin tällöin puhuttiin, mutta työlleen omistautunut ihminen ei antanut sairauksien tai omien vaivojen häiritä kirjoittamista. Aika monta kertaa Keijo soitti tiistaina toimitukseen ja pyysi lisäaikaa, kun oli koko päivän ollut lääkärinvastaanotolla, tutkimuksissa tai jopa vuodepotilaana, milloin keskussairaalassa, milloin Tunkkarilla.

Keijo oli kiltti ihminen, joka ei halunnut jutuillaan ketään loukata.

Hän tiesi ja tunsi paljon ravialaan liittyviä kielteisiäkin ilmiöitä, mutta niitä hän ei juurikaan ryhtynyt ruotimaan vaan keskittyi hyviin hevosiin sekä taitaviin valmentajiin ja ohjastajiin.

Aina ei jutuissa kaikki ollut kohdallaan. Tekstistä saattoi puuttua sana, oli epäselvä ilmaus tai jokin asiavirheeseen viittaava muoto. Kun puutteesta, virheestä tai epäselvyydestä Keijolle paluupostissa viestin lähetin, hän yleensä otti korjauksen tosissaan ja jos oli ilmennyt väärä tieto, sitä ei missään tapauksessa julkaistu ja vaikka kiven silmästä Keijo oikean tiedon kaivoi ennen lehden painoonmenoa. Se oli kunnia-asia.

Keijo Maliniemi toimi Perhonjokilaakson raviavustajana kuolemaansa saakka. Vielä viimeisenä iltanaan hän suunnitteli kirjoitusta seuraavaan lehteen.

Muistokirjoituksen laatinut Mauri Aho toimi Perhonjokilaakson päätoimittajana vuosina 1990-2018.