MAINOS

Luonnossa ja lavoilla – Kaustisen seutu elää monilla tavoilla

MAINOS - Kaustisen Seutukunta - 


Joka päivä perinnettä - kaustislainen viulunsoitto ei ole vain viulun soittoa

Kaustislainen viulunsoittoperinne nimettiin hiljan Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon. Luettelointi asettaa Kaustisen seudulla elävän perinteen maailmankartalle mm. reggaen, flamencon ja argentiinalaisen tangon kanssa. Nimityksen jälkeisen juhlahumun hälvettyä ja arjen koitettua on hyvä tarkastella, mistä tässä elävässä perinteessä oikein on ruohonjuuritasolla kyse?

Kaustisen seudulla elävä perinne on joka päivässä niin olennainen osa, että sitä ei usein tule ajateltuakaan! Kaustiselta ponnistavaan Näppäritoimintaan osallistuu Kaustisella ja ympäri Suomen monta sataa lasta ja nuorta, ja nuorisoseuran tanssi- ja soittoryhmissä on lähes 200 harrastajaa. Perinteen elinvoimaisuudesta ja elävyydestä kertoo myös se, että koko Kaustisen seudulla on satoja perinteen harjoittajia vauvasta vaariin. Vuoden ympäri jatkuva tekeminen huipentuu heinäkuussa, kun Kaustisen kansanmusiikkijuhlien aikaan pelkästään kylässä olevien harrastaja- ja ammattiesiintyjien määrä on suurempi kuin koko kylän asukasmäärä.


Kaustislaiset pelimannit antavat joka vuosi alkutahdit Kaustisen Kansanmusiikkijuhlille.


Vaikka perinteen siirtyminen sukupolvelta ja taitajalta toiselle on aikaisempiin sukupolviin verrattuna organisoidumpaa, se on edelleen jatkuvasti näkyvillä myös arjessa: huoltoasemilla, palvelutaloissa tai jopa kaupan tuulikaapissa. Tapahtumia, kehittämistoimintaa ja hankkeita, sekä aktiivista harrastustoimintaa on seudulla ympäri vuoden: helpoiten ehkä mieleen tulee Kansanmusiikkifestivaalit, mutta yhtä varmasti harmooni ja kontrabasso siirtyvät yhteissoittoa varten samaan tilaan viulujen kanssa myös lokakuun loskassa.

Pienessä porukassa kaikkia tarvitaan

Harrastajien ja perinteen harjoittajien runsaasta lukumäärästä ja ikähajonnasta kertoo myös se, että festivaaleja on aina pidetty koko perheen ja eri sukupolvien festivaalina ja kohtaamispaikkana. Festivaalien aikaan kylien pihapiirit ja tuvat täyttyvät festivaalikävijöistä, ja soiton, laulun ja tanssin äärellä kohtaavat nuoret ja vanhat, sukulaiset ja tuttavat kaukaa ja läheltä. Yhtä tiuhaan kuin soitto soi, laulu raikaa ja töppöset tanhuaa vaihtuvat myös yksittäisen henkilön roolit festivaaleilla ja ympäri vuoden, oli itse soittaja tai ei: Kaustisen seudun joka kolkassa on mitä tavallisinta, että sama ihminen on sujuvasti yleisön jäsenenä keikalla yhtenä päivänä, soittajan tai tanssijan huoltojoukkojen jäsenenä toisena ja tilaisuuden järjestämisessä auttava talkoolainen kolmantena. 

Kaustisen verrattain vähäväkisellä seudulla arki rakentuukin juuri tästä: pieni määrä asukkaita toimii joka päivä lukemattomissa eri rooleissa ja erilaisia tietoja ja taitoja tekemisessä yhdistellen ja siirtyy työtehtävistä harrastus- ja järjestötoimintaan saumattomasti pitkin päivää. Samoin on kaustislaisen viulunsoittoperinteen laita – se koostuu ja elää yhtä paljon soitosta, tanssista ja laulusta, kuin niiden ympärillä tapahtuvista asioista: tapahtumien järjestämisestä, talkoista ja taukojen aikana kerrotuista tarinoista ja sattumuksista.

Lyhytdokumentti päivästä joulukuussa 2021, jolloin Kaustislainen viulunsoitto ja siihen liittyvät käytännöt ja ilmaukset hyväksyttiin Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon:



Luonto lisää onnellisuutta

Samalla kun elävä perinne tuo ihmisille iloa ja yhteisöllisyyttä, Kaustisen seudulla eletään myös luonnon ympäröimänä. Elinympäristö vaikuttaa merkittävästi hyvinvointiimme, ja luonnon näkeminen, kokeminen ja aktiivinen luonnossa tekeminen lisäävät monella tapaa ihmisten hyvinvointia.

Pieni piipahdus lähiluontoon on Kaustisen seudulla helppoa, mutta täällä on myös 150 kilometriä hiihtolatuja, 250 kilometriä retkeilyreittejä ja luontopolkuja sekä yli 100 kilometriä melontareittejä pidempien luontoelämysten kokemiseen. Joka kunnassa on luontoreittejä ja taukopaikkoja, ja retkeilyreittien kunnostushankkeilla halutaan parantaa luontokohteiden saavutettavuutta ja turvallisuutta.


Lestijoen melontareitillä voi kokea koskemattoman erämaan, luonnon hiljaisuuden, ainutlaatuiset suomaisemat ja useita kipakoita koskia.


Alueen erityisvahvuus on kaunis ja vaihteleva luonto - ainutlaatuinen jokimaisema ja monipuoliset luonnonmaisemat erä- ja suomaisemineen, kallioineen sekä rantaniittyineen. Meloen pääsee lähelle luontoa, ja liikkuminen vedenpinnan tasolla avaa ainutlaatuisen näkökulman maisemaan. Lestijoen melontareitillä koskemattoman erämaan, luonnon hiljaisuuden ja rauhallisen suomaiseman yhdistelmä on ainutlaatuinen elämys. Matkan varrella on mahdollista nähdä esimerkiksi ahma, metsäpeura tai vaikka kalasääski, ja koskireitillä pesii myös maakotkia.  Melontareitin alkupää sopii perhereitiksi, mutta omaan aikatauluun ja taitoon sopivia ohjattuja retkiä voi tehdä kaikkiaan 70 kilometrin matkalla.

Peuranpolku kulkee pääasiassa luonnontilaisten ja suojeltujen erämaiden halki, ja tarjoaa monipuoliset retkeilymahdollisuudet niin lyhyille päiväretkille kuin pitkille vaelluksillekin. Lestijärven Lehtosenjärven ja Reisjärven Petäjänmäen välisen reitin kunnostustöillä Peuranpolku -reitistö saadaan säilymään kokonaisuutena, ja osana Euroopan kaukovaellusreittiä. 

Luonnosta saatavat hyvinvointivaikutukset tulevat nopeasti ja pysyvät pitkään. Sama koskee varmasti myös musiikkia ja elävää perinnettä. Onnellisten ihmisten seutu on hyvinvoiva ja elinvoimainen.

Metsä elvyttää mielen. Paras vaikutus saavutetaan heittäytymällä pitkospuille pötköttelemään.