maanantai 10.12.2018 | 18:25
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Artikkeli

Saana Klemola kehottaa kolumnissaan laittamaan valot pois päältä

Perhonjokilaakso+ | Ti 13.11.2018 klo 18:00

Meillä suomalaisilla on mielestäni omituinen suhde valoon. Näin vuoden pimeimpään aikaan kodeissamme palaa kymmenittäin erilaisia lokkeja, mehiläispesiä, aaltoja ja ties mitä luonnonoikkuja, jotka ihmisasutuksen ulkopuolella eivät itse tuottaisi minkäänlaista valoa.

Mitä lähemmäs joulukuuta mennään niin sitä innokkaampia tuhopolttajia meistä tulee. Enää eivät roihua pienet siistit sisävalot, vaan haluamme sytyttää kaikki tutut jouluhahmot ilmiliekkeihin.

Petteri Punakuono? Kuono käryää ihanan punaisena! Lumiukko? Mikä mahtava muistutus ilmastonmuutoksesta lumettomuuden keskellä! Joulupukki? Palaahan Gävlessäkin, joka joulu yksi olkipukki! Sytytetään omalle pihallekin satuhahmo Korvatunturilta!

Meille on pienestä pitäen kerrottu, miten mahtavaa on, kun on neljä vuodenaikaa. Keväällä, kesällä ja syksyllä voi nauttia luonnonvalosta ihan koti-Suomessa. Talvella voi siirtyä muuttolintujen ja auringon perässä ulkomaille. Tai sitten voi laittaa tähdet tai Petterin kuonon tuikkimaan omalle ikkunalle tai takapihalle.

Jos muistaa vain vetää töpselin irti seinästä maaliskuussa niin valot ovat jo valmiina paikoillaan seuraavaa talvea varten. Näin säästyy sähköä ja omaa vaivaa. Käytännöllistä!

Taistelu pimeyttä vastaan on kaikkia suomalaisia yhdistävä voima. Ilman valoja, emme näkisi tehdä töitä ja ilman työtä suomalaiset luultavasti katoaisivat pimeyteen.

Kerran vuodessa olemme siis samaa mieltä ainakin yhdestä asiasta. Että onpa pimeää ja asialle pitäisi tehdä jotain ja mielellään heti. Mutta siihen se yksimielisyys valitettavan usein jää.

Nimittäin osa meistä on sitä mieltä, että taistelu pimeyttä vastaan voitetaan välkkyvillä diskovaloilla, toisten mielestä siniset valot vessoissa ovat parasta pimeyden torjuntaa ja joillekin riittäisi se, että polkupyöräilijät käyttäisivät valoja myös sisätiloissa ollessaan.

Itse olen viime aikoina suosinut erityisesti autonvaloja, mutta on minulla varastossa paristokäyttöistä valolankaakin. Kynttilöiden päälle en ole oikein koskaan ymmärtänyt ja pelkkä ajatuskin kirkasvalolampusta tuottaa minulle päänsärkyä.

Vaihtoehtoja valonlähteiksi on niin paljon, että vähemmästäkin sokaistuu. Mutta mikään keinovaloista ei poista alkuperäistä ongelmaa. Auringon valaisevat säteet eivät vain ylety tänä vuodenaikana kuin muutaman tunnin ajan meidän leveyspiireillemme asti. Muuten ollaan sitten pimeässä.

Mutta päivän pimeyteen minulla on mitä mullistavin keksintö. Kun päiväsaikaan sammuttaa valot sisätiloista, niin johan näyttää ulkona kuulkaas kirkkaalta! Miksi taistella vastaan, varsinkin kun puolen vuoden päästä aurinko kuitenkin paistaa kuin viimeistä päivää?

Oma ohjeeni onkin, että toivottomassa tilanteessa kannattaa tehdä siis jotain täysin päinvastaista mihin on tottunut. Tämä toimii myös monessa muussa tilanteessa kuin kaamosajan pimeydessä selviytymisessä!

Kirjoittaja on veteliläinen päivätyöläinen, joka kirjoituksestaan huolimatta aikoo karkottaa pimeyttä niin pihavaloilla, talvivaloilla kuin myös jouluvaloilla.

#
Fingerpori