maanantai 10.12.2018 | 17:06
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Artikkeli

Anna Vehkalampi ensimmäisessä kolumnissaan: "Itkeminen ei ole vain taiteilijoiden nautinto"

Anna Vehkalampi Perhonjokilaakso+ | Ti 20.11.2018 klo 18:00 [päivitetty ti 19:37]

Myönnettäköön, että pieni harhaan johdattamisen poikanen mielessäni kieri, kun tämän otsikon jostain tiedostamattomista aivojen osista sain käsiini. Joka tapauksessa haluan käsitellä erityisherkkyyttä ja sen ilmenemistä. Se kun tuntuu olevan jotenkin kylmän ja kovan maailman takana, syrjässä ja poissa katseilta. Koen, että siitä ei tiedetä tarpeeksi ja siitä ei puhuta tarpeeksi. Se on lasitettu sille pienelle joukolle, joka nyt sitten ikinä sattuukin tämän nimikkeen saamaan.

Erityisherkkyydellä tarkoitetaan ihmistä, joka kokee ja aistii ympärillä olevaa maailmaa voimakkaammin ja syvällisemmin kuin muut. Jokaisessa meissä on herkkyyttä, näkyvää että piilevää. Erityisherkkyys voidaan kuitenkin selittää hermojärjestelmän toimintojen avulla, jolloin erityisherkkä kokee erilaiset tunne- ja aistiärsykkeet normaalia voimakkaammin. Syvällisyys kohdistuu niin ulkoapäin tuleviin asioihin kuin omaan sisäiseen maailmaan. Monimutkaisten tunneskaalojen selvittely, syy-seuraussuhteiden analysointi ja pohtiminen ovat erityisherkälle tyypillisiä piirteitä. Myös ympäröivää maailmaa tarkkaillaan yksityiskohtaisesti. Aistihavainnot ovat hienovaraisia ja niistä kumpuavat ajatukset erityisherkkä analysoi tarkasti. On kuitenkin huomattava, että erityisherkän aistit ovat täysin samanlaiset kuin muillakin, erikoisuus piilee aistin kokemisen voimakkuudessa.

On totta, että erityisherkät saattavat ahdistua herkemmin ja kokea ympäriltä tulevan informaation toisinaan liian ahdistavaksi ja raskaaksi. Ihmisillä saattaa olla vääristynyt käsitys, että erityisherkät ovat outoja, vetäytyviä tai erityisherkkyys on jokin sairaus. On tärkeää tiedostaa, että se on synnynnäinen ominaisuus, joka on tutkitusti jopa 15-20 prosenttia väestöstä.

Millaista on sitten olla erityisherkkä tai omata erityisherkkyyden piirteitä? Parhaan vastauksen saa, jos kuvittelee itsensä pienen pieneen laatikkoon. Laatikko vaihtaa muotoaan aina riippuen siitä mikä on päivän sää, mikä on oma mieliala, mikä on toisen mieliala ja niin edelleen. Laatikko voi joskus muuttua täysin mustaksi, mikä tarkoittaa sitä, että erityisherkkä tarvitsee omaa aikaa. Tällöin sen on saatava sitä, muuten se tukahtuu. Välillä laatikko on punainen täynnä pursuavaa rakkautta, intoa ja iloa.

Toisinaan sitä sävyttää harmaan eri sävyt pettymyksineen, suruineen ja inhoineen. Yleensä se kuitenkin pysyttelee kaikissa väreissä, vahvana ja valppaana vastaanottamaan kaikenlaista tietoa elämästä. Laatikko kääntyy usein sisäänpäin tarkastelemaan mielen solmukohtia sekä ulospäin avaamaan sielunsa ulkomaailman raikkaudelle. Laatikko on ulkoapäin täysin normaali, se ei eroa muista laatikoista. Ero tulee esiin vasta siinä vaiheessa, kun puhutaan, miten laatikko kokee asioita.

Joka tapauksessa koen, että kaikenlainen herkkyys on kaunista ja yhtä tärkeää. Se on hyvyyttä ja sielun avaamista. Sitä kaikkea tulee vaalia, siihen tulee kannustaa ja sitä tulee arvostaa.

Kirjoittaja on perholaislähtöinen opiskelija, joka asuu nykyään Jyväskylässä. Häneltä ilmestyi äskettäin runokirja.

Lue Anna Vehkalammen haastattelu, joka ilmestyi Perho 150-liitteessä 13.9.2018

#
Fingerpori