maanantai 10.12.2018 | 18:05
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Artikkeli

Lukijalta: Tervetuloa seurakuntaan tavallisten ihmisten joukkoon

Perhonjokilaakso+ | Ti 20.11.2018 klo 12:15 [päivitetty ti 12:18]

Seurakuntavaalit ovat ohitse. Alustava äänestysprosentti koko maassa oli 14,4 prosenttia, mikä on kovin alhainen. Jos yleistetään, pääosaa ihmisistä ylipäätään eivät kiinnosta seurakuntien asiat. Uskallan väittää että kiinnostaa kuitenkin, koska jos kirkossa tapahtuu jotakin ei-uskovan ihmisen mielestä kummallista, se tuomitaan ja siitä kirjoitetaan Iltalehdessä. Asioita seuraavat myös kirkkoon kuulumattomat. Olen hiljattain lukenut kaksi kolumnia koskien sitä, että kirkon tulisi uudistua - sen ei tulisi olla enää hajuton, väritön ja mauton. On vaikuttavaa, että uskonnottomaksi itsensä leimaava julkkis kirjoittaa Iltasanomien kolumnissa, että kirkon tulisi olla yrittämättä mielistelemättä kaikkia. Siis jopa kirkon ulkopuolelta voidaan sanoa, että: "Ryhyristäyry ja oo oma isses!" Mielestäni uudistuminen kirkon sisällä ei tarkoita vanhojen traditioiden heittämistä romukoppaan sellaisenaan, vaan toimintojen ja asioiden katsomista uusin silmin: mitä voitaisiin tehdä toisin, mihin suuntaan Jumala haluaisi tämän asian kanssa meitä johdattaa? Mielestäni tässä on isoin asia, missä koko kirkon tulisi ryhdistäytyä: kädet ristiin ja apua anomaan suurimmalta, armollisimmalta Pääjohtajalta.

Raamattu kertoo siitä, kuinka viisaat kompastuvat omaan viisauteensa. Ei nähdä metsää puilta. Meidän itse kukin tulisi aika ajoin tarkastella omia ajatus- ja toimintamallejamme - onko niissä jotain mätää, joka pursuaa vähän liiankin haavasta yli niin että jo haisee? Kaipaisimmeko puhdistumista? Väitän, että jokaisella pieni mädän alku on haavoissaan. Jeesus kykenee jokaista meitä puhdistamaan. Joskus rukous voi tuntua hirvittävän vaikealta, ja se voi johtua siitä, että ihminen on usein vaikeassa tilanteessa ylpeä. Ylpeän korokkeelta voi olla vaikea astua alas. Tässä huomaamme uskovien ystävien tärkeyden. Tarvitsemme toisiamme ja esirukouksiamme. Tarvitsemme seurakuntaa, joka seisoo tukevasti jaloillaan, ei rakennettuna hiekalle vaan kallioperustalle, Jumalan Sanalle. Onkohan uusi uskonpuhdistus jo nurkan takana?

Rohkaisen jokaista tutustumaan seurakuntien toimintaan. Toiminta on kaikille avointa sukupuolesta, hiustenväristä, auton merkistä, kengännumerosta tai rahallisesta tilanteesta riippumatta. Seurakunta edustaa Jumalan Sanan mukaisesti Kristuksen ruumista, ja Hän on pää. Hän päättää, ohjaa ja laittaa liikkeelle, me toimimme. Jumalanpalvelukset ovat tärkeitä ja ehkä näkyvin kaikille yhteisesti järjestettävä toimintamuoto, mutta sen lisäksi on muutakin. Ja mikä tärkeintä: kirkkoon ei mennä a) katsomaan mitä hassua naapurin Pentti on tänään laittanut päällensä, b) kuuntelemaan, mikä tällä kertaa papin puheessa on tyhmää, c) näyttämään muille, kuinka tänäänkin onnistun olemaan pyhän näköinen, vaikka sisältä olen rikki revitty. Kirkkoon ja tilaisuuksiin mennään omana itsenä kohtaamaan Jumalaa ja Jeesusta. Etsimään Hänen läsnäoloaan, eheytymään, tunnustamaan synnit ja saamaan ne anteeksi. Uskallan sanoa, että sinne voi myös mennä verkkarit jalassa ja lopen uupuneena, ärsyyntyneenä, tai kyllästyneenä. Seurakunnassa on tavallisia ihmisiä, ei pyhimyksiä eikä niitä, jotka luulevat olevansa parempia kuin muut. Siellä on armahdettuja syntisiä. Tervetuloa tavallisten ihmisten joukkoon!

Ilona Teirikangas

seurakuntaneuvoston jäsen

Kaustinen

#
Fingerpori