torstai 21.3.2019 | 01:28
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Mielipide

Lukijalta: Mikko Tunkkari kirjoittaa mielipidekirjoituksessaan Maiju Lassilasta eli Algot Untolasta

Mikko Tunkkari Perhonjokilaakso+
Ti 27.11.2018 klo 08:40

Kustannusosuuskunta Länsirannikko julkaisi vuonna 2006 kirjailija Maiju Lassilan eli Algot Untolan elämänvaiheita käsittelevän kirjan, Liisan Antin aikaan. Sen oli koonnut torniolaissyntyinen historian opiskelija Marko A Hautala. Hän oli myöhemmin Untolaa koskevan väitöskirjansa jälkeen filosofian tohtori. Liisan Antti oli yksi monista Untolan nimimerkeistä, ja sitä hän käytti Kokkola-lehden pakinoitsijana vuonna 1906. Hän oli silloin opettajana Kaustisen Vintturilla.

Tuo ajankohta oli yhteiskunnallisen keskustelun avautumisen aikaa. Venäjän keisarikunta natisi liitoksissaan ja tulossa olivat Suomen suuriruhtinaskunnassa ensimmäiset eduskuntavaalit. Kokkola-lehti oli suomalaisen puolueen äänenkannattaja, ja se näkyi Liisan Antin suosituissa pakinoissa. Pieni maakunta sai nauttia maan parhaisiin kuuluvan kirjoittajan satiirisista teksteistä.

Hyvää kirjaa voisi suositella enemmänkin, mutta paneudun nyt otsikon kysymykseen. Liisan Antin kirjeissä esiintyy 99 kertaa sana Veteliläinen vanhahtavasti isolla veellä kirjoitettuna tai sanapari Vetelin mies. Niin usein kerrotaan hänen sanomisistaan ja tekemisistään

Veteliläinen valtiopäivämies Juho Torppa oli 11 vuotta vanhempi kuin Untola. Hänen nimensä esiintyy Marko Hautalan kirjassa 23 kertaa. Maininnat kertovat Liisan Antin ja Veteliläisen keskusteluista joko kirjeen tai tapaamisen välityksellä.

Veteliläinen on kirjassa Untolan antama nimimerkki. Luulen sen takaa löytyvän valtiopäivämies Juho Torpan. Eräässä kirjeessä Liisan Antti kertoo käyneenä Helsingissä Veteliläisen kanssa tapaamassa Juho Torppaa. Tämähän kumoaisi luuloni, jos se olisi totta. Untola on kirjoittanut kaikki kirjansa, näytelmänsä ja lehtiartikkelinsa salanimellä. Hänellä ei ollut estoja eksyttää lukijoita.

Toinen ajatustani puoltava näkökohta on se, että Vetelissä ei 1910-luvulla ollut ketään muuta käymään syvällisiä keskusteluja politiikasta ja Suomen tulevaisuudesta kuin Torppa. Hän oli istunut tuohon aikaan valtiopäivillä jo kymmenkunta vuotta ja noussut siellä Talonpoikaissäädyn historian kirjoittajan mukaan arvostettuun asemaan.

Untola vietti pari vuotta kärjistäen sanottuna tässä pienten perheviljelmien köyhässä maakunnassa. Tuota aikaa hän sanoi elämänsä. onnellisimmaksi. Hänen tiensä kulki myöhemmin vauraaseen teollisuus- ja kartano-Suomeen. Oliko se onnellisempi paikka kirjailijalle? Tehdään yli kymmenen vuoden aikahyppy Vintturilta vankilaan Helsingin Katajanokalle.

On varhainen aamu 21.5.1918. Vanki numero 158/1918 eli Työmies-lehden toimittaja Algot Untola viedään muiden vankien kanssa laivaan, joka veisi heidät Santahaminaan. Suomenlinnan kohdalla kuuluu laukauksia.

”Riennämme katsomaan. Untola on kuolonkauhussaan hypännyt yli laidan ja ammuttu. Näkyy veden pinnalla loittoneva, tumma täplä, mies yllään kuluneet lammasnahkaturkit, jotka kelluvat veden kalvossa kuin lumpeet. Käännämme laivan, otamme vainajan mukaan.” Lainauksen on kirjoittanut mukanaolija.

Algot Untolan elämäntarina kuuluu erikoisimpiin suomalaisten kirjailijoiden joukossa. Silti hänestä ei ole kirjoitettu elämäkertaa. Länsirannikko ja Marko Hautala, korjatkaa puute!

#