lauantai 25.1.2020 | 21:41
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Uutiset

Sota-ajan jälkeinen historia Vetelistä yksissä kansissa – Historiikki julistaa: "Ei tarvisse hävetä"

Vetelin kunnan historiikkiä lähdettiin tekemään syksyllä 2016, jolloin tavoitteena oli, että teos ilmestyy ”jonakin jouluna”

Sanni Aho Perhonjokilaakso
Ti 4.12.2018 klo 20:40

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

VETELI

UunituoreEi tarvisse hävetä, Vetelin kunnan historiikki sodanjälkeiseltä ajalta tähän päivään on valmistunut. Mittavassa teoksessa on lähes 500 sivua, kuvia ja paljon paikallisia henkilölähteitä.

Historiikin tekemisestä teki aloitteen Antero Tikkakoski maaliskuussa 2016. Hänen mielestään Pentti Virrankosken Kokkolan pitäjän yläosan historia (1961) ja Heikki Junnilan Perhonjokilaakson historia (1987) ansaitsisivat jo jatkoa, sillä sotien jälkeistä aikaa ei paikkakunnalla oltu koottu yksiin kansiin.

– Alkuun ajattelin, että historiikki käsittelisi vain kunnan toimintaa, mutta hyvin pian toimikunnassa laajennettiin aihetta koskemaan koko pitäjää ja erilaisia toimintoja, kertoo Tikkakoski.

Toimikunta kokoontui ensimmäisen kerran syksyllä 2016, jolloin vetäjiksi ryhtyivät kunnanhallituksen puheenjohtaja Jussi Torppa ja kunnanjohtaja Hannu Jyrkkä. Jyrkän osuus oli pitää pöytäkirjaa, hoitaa yhteyksiä kirjapainoon ja patistella kirjoittajia töihin.

Toimikunnan kokoontuessa sisällysluetteloon muotoutui lisää teemoja, uusia otsikoita sekä löytyi myös tekijöitä. Kutsu koolle kävi noin kerran kuukaudessa. Kaikkiaan teosta on kirjoittanut talkootyönä 40 kirjoittajaa ja tämän lisäksi aineistoa ja kuvia on kerännyt muitakin.

– Ei tätä olisi ollut mahdollista tehdä vain yhdellä kirjoittajalla. Alkuun etsittiin projektille ammattikirjoittajaa, mutta kun tekijää ei tahtonut löytyä, päätettiin tätä viedä eteenpäin talkoohengessä, kertoo Tikkakoski.

Pirkko Viisteensaaren osuudeksi historiikissa muodostui opetustoimen kokoaminen. Hänen ja myös muiden kirjoittajien oli mietittävä rajoja sisällölle ja esimerkiksi Viisteensaari rajasi pois kattavat henkilöluettelot.

Apuna opetustoimesta kirjoittivat Heikki Julkunen ja Paula Puusaari.

– On jo tiettyyn pisteeseen saakka tehtyjä historiikkejä, mutta sitten on myös oppilaitoksia, joista ei ole paljoa tietoa, kertoo Viisteensaari.

Opetustoimen osalta Vetelissä on toiminut parhaimmillaan kuusi toisen asteen koulua. Oli esimerkiksi veistokoulu, eli mieskotiteollisuuskoulu, minne kunnantoimisto muutti koulun loputtua.

– Todettiin, että kirjoittaja saa tehdä omat ratkaisunsa sen suhteen, että mitä jätetään pois tai otetaan kirjaan, Viisteensaari sanoo.

Opetustoimen kohdalta jätettiin tietoisesti pois kattavat henkilöluettelot.

– Minkä kirjoitin, sen kirjoitin, totesi omasta ja muiden puolesta Irja Tunkkari, joka kirjoitti Vetelin hengellisestä elämästä.

Tunkkari taas rajasi tekstistään pois seurakunnan rakentamisprojekteja, jotka esiteltiin hyvin jo 30 vuotta sitten kirjoitetussa seurakunnan historiikissä. Historiikissä keskitytään hengelliseen elämään: kinkereihin, jumalanpalveluksiin ja muihin tilaisuuksiin.

Yhden iltapäivän Irja Tunkkari vietti mustekynällä kirjattuja tilastoja tutkien.

– Siinä tuli ilmi, että seurakunnan jäsenmäärä on sodan jälkeen ollut melkein 5000 henkilöä. Se oli yllätys, kertoo Tunkkari.

Vaikka väkeä on nyt melkein puolet vähemmän, on Irja iloinen siitä, että prosentuaalisesti jumalanpalveluksiin osallistutaan saman verran.

– Sitäkään ei tarvisse hävetä.

Antero Tikkakoski kirjoitti itse kuntaa läheltä liippaavasta yhteiskunnallisesta ja poliittisesta toiminnasta. Eri puolueiden aktiivit huolehtivat omista osuuksistaan ja Anterolla oli paljon apukirjoittajia.

– Tuntui, että aineistoa olisi ollut vaikka omaan kokonaiseen kirjaan, mutta silloin se menisi liian yksityiskohtaiseksi, Tikkakoski muistuttaa.

Hän tutustui erilaisiin vaalijärjestelmiin. Ennen sotia esimerkiksi ehdokaslistoilla jokaisella ehdokkaalla oli kolme asiamiestä ja vaalilautakuntakin pysyi samana vuosikymmenet.

– Alkuun ei välttämättä ollut puoluelistoja, vaan Ylipäästä saattoi olla oma listansa ja kirkonkylältä omansa.

Myös Jukka Tunkkari luotti elinkeinoelämän vastuualueellaan usean kirjoittajan osaamiseen. Esimerkiksi Finnilän Katariina kutsui postikonttoreissa työskennelleet kertomaan työstään.

– Siellä se paras tieto on ja luvusta tuli postin näköinen. Tätä kirjaa on ollut pohtimassa paljon useampi kuin on kirjoittajia.

Kirjaa selatessa näkee, että pelkästään Vetelistä on sotien jälkeen lähtenyt maailmalle valtava määrä ihmisisiä.

Jukka Tunkkarille maatalous on leipälaji, konkretisoitui maaseudun rakennemuutos kirjaprojektin edetessä.

– Maatalous on pitänyt yllä kylien asutusta. Oli paljon maatiloja ja paljon lapsia. Muutos perustuu nyt siihen, että maatiloja ei enää ole.

Pientä puhetta on selvästi ollut myös kakkososan tekemisestä tai tietokannan perustamisesta.

Kirjoittajille kirjasta tuli lopulta vain parin vuoden projekti, vaikka alkujaan puhe oli, että ”kirja ilmestyy jouluksi, mutta vielä ei tiedetä minä jouluna”. Itsenäisyyspäivänä vietetään kunnan juhlassa kirjan julkistustilaisuutta ja tekijät ovat tyytyväisiä siihen, että teos tehtiin juuri näin: mosaiikkina monen kirjoittajan toimesta.

– Niitä virallisen tyyppisiä ei ole kiva lukea. Ne palvelevat hakuteoksina, mutta tämä on lukukirja, muistuttaa Irja Tunkkari.

– Joku historiantutkija ja ammattilainen voi arvostaa tätä teosta lähdeteoksena. Kirjassa kerrotaan, miten tavalliset ihmiset ovat asiat kokeneet, sanoo Irja.

"Joka ei vanhaa tunne, ei uuttakaan ymmärrä.

#