sunnuntai 16.6.2019 | 02:06
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Artikkeli

Vili Ruuska kolumnissaan: Virran viemää

Perhonjokilaakso+
Ke 2.1.2019 klo 19:00

Aikamoisen myräkän heitti. Tuuli kävi uudenvuodenpäivänä kuin Siperiassa, kun talvimyrsky pyyhkäisi Suomen yli. Puhurin seuraukset eivät sinänsä yllättäneet. Sähköt olivat aika ajoin poikki eri puolilla Perhonjokilaaksoa.

Suoranaista hätää lyhytaikainen katkos ei aiheuttanut. Valonlähteitä oli tarjolla, ja sisätiloissa tarkeni hyvin. Varapatruunakin jäi käyttämättä – takkatuli olisi täyttänyt molemmat perustarpeet.

Kaikki kulkureitit pihapoluista seututeihin luonnollisesti menivät umpeen. Suurimpia syypäitä olivat hyytävä tuuli ja tuisku. Eiköhän kaatuneilla puillakin ollut osuutensa asiaan.

Yhtä kaikki, elo yhteiskunnassa ei suuremmin häiriintynyt, vaikka verkot eivät energiaa läpi hetken ajan päästäneetkään. Tilanne muuttuu merkittävästi, jos linjat ovat pitkään käyttökelvottomia.

Ruoanvalmistus ja -säilytys vaikeutuvat huomattavasti, tiedonkulku hidastuu ja logistiset vaihtoehdot hupenevat. Ongelmalliset osa-alueet eivät suinkaan lopu siihen. Melkoista säveltämistä ja soveltamista olisi – kaikin puolin.

Teknologian kehitys on suonut nykyajan ihmisille varsin otolliset olosuhteet entisajan oloihin verrattuna. Voi jopa pohtia, pystyisikö aikakauden väestö turvaamaan toimintakykynsä äärimmäisessä hädässä. Miten meidän kävisi, jos sähköä ei olisi käytettävissä esimerkiksi kuukauteen?

Mitä luultavimmin kaikki järjestyisi lopulta parhain päin. Kaikennäköisiä varajärjestelmiä on luotu varmuuden vuoksi – asiaan on takuulla varauduttu.

Toissijaiset systeemitkin voivat tietysti romahtaa, mutta on olemassa valttikortti, jota ei voi viedä käsistä.

Ihmiskunta on pohjimmiltaan oppimiskykyinen yksikkö. Kyllä hätä keinot keksii – niin ennen kuin nytkin.

#