torstai 22.8.2019 | 02:21
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Ville Kangas pohtii kolumnissaan peilikuvia: "Anti olla#

Perhonjokilaakso+
Ti 22.1.2019 klo 18:00

Kolme Kanadassa toimivaa teoreettista fyysikkoa, Latham Boyle, Kieran Finn ja Neil Turok ovat Physicsworld -julkaisun mukaan kehittäneet teorian, jonka mukaan ilmiö on mahdollinen myös peilikuvanaan. Myös minä olen mahdollinen peilikuvanani. En välttämättä aina toivottava – mutta mahdollinen yhtä kaikki. Ikinä ei ole käynyt niin, että olisin katsonut peiliin, enkä siellä olisikaan ollut minä.

Siinä mielessä höpsö teoria noilla tutkijoilla.

Tarkemmin fyysikoiden ajatelmaan paneutuessa käy ilmi heidän teoriansa pääpointti. Sen mukaan koko universumimme laajenee peilikuvanaan alkuräjähdyksestä nähden myös taaksepäin. Räjähteen toisella puolella tapahtuu siis kaikki sama kuin meillä, mutta päinvastaisessa järjestyksessä.

Tämä järjestely tuo mukanaan kasan ongelmia siellä eläville. Vesilasista ryystämisen jälkeen lasia pöydälle laskiessa onkin lasi edelleen täynnä ja kauhea jano, vaikka vesi oli juuri suussa. On sanonta “nälkä kasvaa syödessä” – mikä kieltämättä puoltaa fyysikoiden teorian oikeellisuutta.

Pidemmälläkin tähtäimellä pohtiessa havaitsemme teoriassa lukuisia miinuspuolia. Esim. kun on saanut koulutettua lapsestaan kunnon ihmisen, hän ennen pitkää käänteis-syntyykin, plop, takaisin äitinsä kohtuun. Hukkaan meni kasvatus, kun ei lapsi ole edes syntynyt. Samalla tapaa kurjasti käy itselle, naapurin pariskunnalle ja seiväshyppääjä Minna Nikkaselle. Vaikka on parhaansa mukaan panostanut uraansa, syönyt hiilihydraatit ja proteiinit oikein ja tehnyt hiit-treenit, ei päinvastais-Nikkanen silti kohta pääse edes aikuisten arvokisoihin. Tulokset huononevat ja onneton Nikkanen ajautuu vääjäämättä nuorten sarjaan.

Fyysikoiden teoria liittyy jotenkin antimateriaan, pimeään aineeseen. Siellä alkuräjähdyksen takapuolella kaikki onkin anti-jotain. Te olette Antiperhonjokilaakson lukija ja minä antikirjoittaja, joka kirjoittaa takaperin: “!(nik)ätsät inmulok nenilleemhi ilut ällyK”.

Antiloopin kohtalo on sentään säällinen. Nimittäin, koska hän on täällä jo anti-, niin siellä toisella puolen saa olla ihan vaan tuttavallisesti looppi.

Viisivuotias poikani oli – jo ennen Physicsworldin uutista – suklaavanukasta syödessään samankaltaisissa mietteissä Kanadan teoreettisten fyysikoiden kanssa. Hän huudahti: “tämähän vähenee”! Moisen luonnonlain havaitseminen innoitti hänet pohtimaan kuinka paljon parempi olisi, jos vanukas enenisi syödessä, vähenemisen sijaan.

Tjaa-a? Kenties suklaavanukkaan kohdalla näin onkin.

#