sunnuntai 5.7.2020 | 19:51
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Teema

Nimipäivä: Eläkkeellä ei jouda olla jouten – Raili Arkkukangas ei osaa sanoa "ei"

Maija Ahonen
Ke 12.6.2019 klo 14:00

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

VETELI

Veteliläisen Raili Arkkukankaan arjesta ei aktiivisuutta puutu. Raili kuuluu kymmenen naisen joukkoon, joka suuntaa joka maanantai, keskiviikko ja perjantai muutaman kilometrin kävelylenkille puoli kahdeksan aikaan aamulla. Poikkeuksena on joka toinen keskiviikko, jolloin naisporukalla on ohjelmassa jumppa entisellä Emäntäkoululla. Välipäivinä eli tiistaisin ja torstaisin käydään punttisalilla.

Railin mukaan on tärkeää liikkua pysyäkseen kunnossa. Liikkumaan hän on tottunut lapsesta lähtien. Haukilahdessa asuneen kahdeksanlapsisen Rentolan perheen esikoinen kävi neljä vuotta yhteiskoulua kirkonkylässä kotoa käsin. Matkaa kotoa linja-auton kyytiin Pulkkiseen oli kahdeksan kilometriä eikä tuolloin ollut edes kunnon tietä. Toisinaan bussille pääsi hevosen tai maitoauton kyydillä, mutta usein matka oli taitettava kävellen, pyörällä tai talvisin potkukelkalla.

– Siinä kasvoi sisu ja yrittäminen, Raili toteaa.

Helpompaa olisi ollut jäädä kirkonkylään kortteeraamaan, mutta omien sanojensa mukaan ujona tyttönä Raili ei halunnut sellaista ajatellakaan.

Yhteiskoulun jälkeen Raili suuntasi rehtorin suosituksesta kaupan alalle, aluksi harjoittelijaksi osuuskauppaan Pulkkiseen. Pulkkisen jälkeen hän ehti työskennellä kaupassa vielä Oksakoskella ja Räyringissä ennen kuin työkaveri houkutteli Railin lähtemään opiskelemaan.

– Luututaanko me koko elämä lattioita, oli työkaveri kysynyt Raililta, kun tuolloin työnkuvaan kuului myyntityön lisäksi huolehtia myös kaupan siivouksesta.

Niinpä Raili lähti kauppaopistoon Kokkolaan. Ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen hän piti opinnoista välivuoden, kun esikoinen syntyi. Opintoja taas jatkettuaan hän valmistui kauppaopistosta 1968.

Valmistumisen jälkeen Raili jatkoi ensin kaupassa Räyringissä, kunnes Ylipään Osuuspankkiin tarvittiin äitiysloman sijaista kolmeksi kuukaudeksi. Sijaisuuden jälkeen hän meni kesätöihin Vetelin Osuuspankkiin, mutta työsuhde venyikin suunniteltua pidemmäksi.

– Sitä kesätyötä kesti sitten 33 vuotta, Raili naurahtaa.

Varsinaisen elämäntyönsä hän teki siis pankissa, jonka tiskin takaa monet veteliläiset Railin nimenomaan muistavatkin. Pankista hän jäi eläkkeelle 60-vuotiaana vuonna 2002.

Raili muistelee lämmöllä pankkivuosiaan.

– Tykkäsin palvella ja puhuttaa ihmisiä, Raili sanoo ja muistelee, että hänen pankkiaikanaan työtä riitti paljon, kun moni asia tehtiin tuolloin vielä käsin.

Vaikka Raili on ollut eläkkeellä 17 vuotta, raha-asioista hän ei ole päässyt eroon. Hän toimii monessa yhteisössä toiminnantarkastajana ja Nikulan raveissa hän huolehtii eri pisteiden rahankäsittelystä.

Ravitoiminta on puutarhanhoidon ohella yhteinen harrastus Railille ja hänen miehelleen Ristolle. Pariskunta on ollut naimisissa 53 vuotta. Perheen kahdesta lapsesta poika Keijo asuu Kaustisella ja tytär Hannele Teerijärvellä. Lastenlapsia on viisi.

Railin muihin harrastuksiin kuuluu ristikkojen ja sudokujen teko. Hän laulaa myös Toprakat-kuorossa, joka harjoittelee kerran viikossa. Raili on myös aktiivisesti mukana seurakunnan lähetystyötoiminnassa ja kylätoimikunnassa.

Vapaapäiviä aktiivisella eläkeläisellä ei 17 vuoden aikana ole juurikaan ollut.

– Risto on sanonut, etten osaa kieltäytyä mistään, mutta niin kauan pitää mennä ja tehdä, kun jaksaa, Raili naurahtaa.

Pitkään ikään Raililla on hyvät geenit.

– Äiti eli 103,5-vuotiaaksi, Raili kertoo.

Äitiin juontaa myös nimipäiväsankari Railin nimikin. Äiti oli päättänyt valmiiksi, minkä nimen halusi esikoiselleen antaa, vaikka perheessä kyläillyt Mirjam-niminen opettaja olikin toivonut tytöstä itselleen kaimaa.

– Mirjam tulikin minulle sitten toiseksi nimeksi, Raili sanoo.

#