Paikallisuutiset

Viikon mittainen perinteinen kalkinpoltto alkaa Vimpelin Hallapurolla – 1000 asteisessa uunissa poltetaan 60 tonnia kalkkikiveä

PERINNE Järviseudun kalkinpolttoperinne sai tarinan mukaan alkunsa paukkuvasta takasta.

Elokuun loppupuolella, alustavasti 24.8. Vimpelin Hallapurolla käynnistyy viikon mittainen savotta. PerholaissyntyisenEsko Mäkelän johdolla sytytetään kalkkiuuni, jossa poltetaan yhteensä 60 tonnia kalkkikiveä. Mäkelä on harvoja, jotka koko Suomessa osaavat kalkinpolton perinteen. Edellisen kerran Mäkelä oli polttamassa kalkkia 1992 ja tuleva kerta on kaikkiaan viides.

Perinteisellä tavalla kalkkia poltettiin Vimpelissä 1800–luvun lopulta sotiin saakka.

– Tällä alueella on ollut kaikkiaan yli 30 kalkkiuunia, Mäkelä tietää.

Paikallinen rovasti kuitenkin tiesi, että pauke johtuu kalkista eikä pirusta ja kehotti muuraamaan uuden takan kosken kivistä, niin ongelma ei toistu Esko Mäkelä

Vanhat kalkkiuunit ovat saaneet satunnaiset ohikulkijat ihmettelemään, että mitä ihmeen kivikasoja Hallapurolta löytyy.

Tarinan mukaan ulkopaikkakuntalainen perhe muutta Vimpeliin Savonjoen varteen ja perheen isä muurasi tupaan takan kalkkikivestä. Usean lämmityksen jälkeen kalkkitakka alkoi paukkumaan ja murenemaan. Perhe kutsui paikalle Lappajärven silloisen rovastin Jakob Fellmanin, sillä takassa uskottiin olevan pirun henki.

– Paikallinen rovasti kuitenkin tiesi, että pauke johtuu kalkista eikä pirusta ja kehotti muuraamaan uuden takan kosken kivistä, niin ongelma ei toistu, Mäkelä kertoo.

Tämän tarinan pohjalta Järviseudulla alettiin polttamaan kalkkia, pääasiassa muurauslaastin valmistamiseen.

– Kalkinpoltto on ollut aikoinaan varsin merkittävä sivuansiolähde, kertoo Eskon vaimo, Paavo Hallapuron tytärAnja Mäkelä.

Mäkelä on oppinut harvinaisen kalkinpolttotaidon appiukoltaan Paavo Hallapurolta. Perinteisellä menetelmällä tuotetun kalkin on tilannut eteläsuomalainen julkisivuyritys ja kalkkikivet on saatu lahjoituksena Nordkalkilta. Lopputuotetta käytetään esimerkiksi historiallisiin saneerauskohteisiin ja rappaamiseen.

Tänä syksynä sytytettävä massiivinen kalkkiuuni on rakennettu vuonna 1992. Tavallisesta kivestä muodostettuun U:n muotoinen uuni on sen jälkeen Vimpelin mieslaulajien toimesta "kudottu" umpeen kalkkikivellä. Olosuhteiden ollessa otolliset uuni sytytetään alhaalle tehdyistä kahdesta polttoaukosta. Arinana käytetään 120 millimetrin vahvuista rautatiekiskoa. Viikon kestävässä kalkinpoltossa uuni lämmitetään tuhanteen asteeseen, jolloin kalkkikivi uunin sisällä alkaa murentumaan hienoksi jauheeksi.

– Neljän metrin syvässä uunissa täytyy olla hehkuva kuumuus koko matkalla, Mäkelä kertoo.

Polttoprosessia seurataan kalkin kypsymisen ja liekin värien mukaan.

– Erityisesti nyt syksyllä pimeinä iltoina uunin eriväriset lieskat loistavat komeasti.

Lopuksi uunin etumuuri poltetaan ja rei'itetään.

– Silloin se näyttää hieman siltä, kuin kerrostalo palaisi.

Massiivisessa polttoprojektissa on omat riskinsä, jotka pitää tiedostaa. Pahimmassa tapauksessa uuni voi romahtaa ja myös maastopalon uhkaan ollaan varauduttu.

– Palokuntaa tiedotetaan asiasta ja meillä on omat sammutusvälineet pahimman varalle, Mäkelä sanoo. Uunin sytyttämistä voi joutua siirtämään jos keli on liian kuiva.

Polttoprojektissa tulee olemaan yhteensä kahdeksan miestä töissä viikon ajan.

– Kaksi meistä lisää jatkuvasti puita uuniin, ei siinä paljoa ehdi käydä nukkumassa, Mäkelä naurahtaa.

Viikon mittaiseen projektiin on varattu yhteensä 200 pinometriä puuta.

– 100 mottia kolmemetristä koivua ja niiden lisäksi kuusimetristä hirttä, hän täsmentää.

Puita työnnetään uuniin pitkillä rautakepeillä, sillä kuumuutta uunin läheisyydessä on verrattu, jopa helvettiin.

– Tarinan mukaan Hallapuron kylällä asunut suola-Heikki oli mennyt katsomaan kalkinpolttoa, katsonut uuniin ja sanonut, että "jos helvetissä on noin kuumaa niin meiltä ei mene ketään", Mäkelä kertoo virne silmäkulmassa.

Sytytettävän kalkkiuunin takana sijaitsee toinen, isompi kalkkiuuni, jota on käytetty viimeksi 1980–luvun lopulla. Isompaan uuniin mahtuu yhteensä 100 000 kiloa kalkkikiveä. Isompi kalkkiuuni on Mäkelän mukaan edelleen priimakunnossa ja sen sisälle pääsee kävelemään, sillä kalkkiuunin kalkki viedään pois, kun polttoprosessi on valmis. Näin tehdään myös pienemmälle uunille tänä syksynä, kun kalkki on palanut kypsäksi.

– Polton jälkeen kypsä kalkki nostetaan traktorin etukuormaajalla kärryyn ja kuljetetaan Nummelaan sammutettavaksi, Mäkelä selostaa.

– Kivilohkareista ja valkoisesta jauheesta koostuva kalkkikuorma siivilöidäään vesialtaisiin, jossa sitä sammutetaan vuoden ajan, hän jatkaa.

Jäähtynyt kalkkikivi saa veden kanssa aikaan kemiallisen reaktion ja lämpötila sammutusaltaassa saattaa nousta 400 asteeseen. Sammutuksen jälkeen kalkki on vitivalkoista ja valmiina käytettäväksi.

Kalkinpoltosta vastaava Esko Mäkelä on lisäksi polttanut yhdeksän tervahautaa vaimonsa Anja Mäkelän kanssa. Työkseen Esko hioo korukiviä, vaikka hän on jäänyt eläkkeelle jo 30 vuotta sitten tapaturman vuoksi. Hirsikehikkoa purkaessa rautakanki iskeytyi silmäkulmaan ja mursi osan kallosta ja nenästä. Mäkelä heräsi kolmen viikon päästä tapaturmasta sairaalassa ja oli onnellinen pelastuessaan, vaikka oikean silmän näkö ei koskaan palautunut.

– Jotain töitä täytyi saada tehdä siitä huolimatta ja menin Lappajärvelle kivihiontakurssille, hän kertoo.

Vastoinkäymiset eivät loppuneet siihen, sillä Mäkelän poika menehtyi 16-vuotiaana, pari vuotta oman tapaturman jälkeen. Vuodet ovat koetelleet, mutta Mäkelät ovat pyrkineet pysymään aktiivisina. Esko arvioi, että hänen hölkkäharrastuksensa ja liikunta oli iso syy siihen, että hän jaksoi nuo vaikeat vuodet.

Harvojen varassa olevaa perinteistä kalkinpolttoperinnettä tulee dokumentoimaan Vimpeli-seura. Kulttuuriministeriä on pyydetty paikalle, mutta hän oli estynyt saapumaan.

– Valtiovallan kirjallinen tervehdys tullaan kuitenkin tilaisuudessa kuulemaan, Mäkelä sanoo.

Valmisteluja on vielä jäljellä ennen kun kalkkiuuni päästään sytyttämään. Uunin ympäristöä pitää hieman siistiä sekä arinat puhdistaa. Uunin päälle on asetettu pellin paloja suojaamaan kalkkia kosteudelta. Pellit poistetaan, kun uuni sytytetään.

– Sytyttämisestä menee vielä päivä, että uuni alkaa kunnolla vasta palamaan, hän tietää.

Kalkinpolttoa on mahdollista käydä seuraamassa Hallapurolla, jonne paksu savupilvi johdattaa kiinnostuneet. Suola-Heikin kokemusten perusteella, liian lähelle uunia ei kuitenkaan kannata mennä.