perjantai 28.2.2020 | 00:20
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Maria Keltti-Heikkilä Matkalla Unescoon -kolumnissa: Huomaa hyvä

Perhonjokilaakso
Ke 4.9.2019 klo 13:41 [päivitetty ke 13:41]

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Tutkija ja kirjailija Kaisa Vuorinen on tehnyt työtä sen eteen, että suomalaiset huomaisivat hyvän. Hänen lanseeraamansa Positiivinen CV tuli vuonna 2017 Sitran Ratkaisu 100 -kilpailussa jaetulle ensimmäiselle sijalle tekoälyn ohella. Vuorinen korostaa, että kukaan meistä ei ole mennyt piloille myönteisestä palautteesta tai kehuista ja arvonannosta. Hyvään keskittyvällä ja kannustavalla otteella luomme todellisia siltoja toistemme välille ja saamme aikaan positiivisia ketjureaktioita.

Perhonjokilaakson kansalaisopiston juuret ovat maaperässä, jossa sekoittuvat menneiden aikojen perinteet ja entisaikojen kulttuuria rikastava uudenajan kulttuuriosaaminen. On arvokasta pysähtyä ja huomata opiston 50-vuotisjuhlavuoden alla, mitä hyvää Halsuan, Kaustisen, Perhon ja Vetelin yhteinen opisto on meille tuonut.

Uuden syntymiseen tarvitaan näkijöitä ja tekijöitä. Opiston perustajilla on ollut monia vahvuuksia, joista päällimmäiseksi nousevat luovuus, sinnikkyys, rohkeus ja viisaus. Nämä vahvuudet ovat mahdollistaneet myös pedagogi Mauno Järvelän näppäriperheen kasvun satapäiseksi soittajien ja laulajien joukoksi, jossa on sijaa kaikille trokan varteen halajaville pienille ja isoille pelimanneille. Musiikki saa ansaitusti eniten tilaa opistossamme, mikä kertoo ainutlaatuisuudestamme. Musiikki tekee Kaustisen kansanmusiikkifestivaaleista kesän onnellisimmat päivät. Ex-rehtorina tunnen Villen pipon alla istuessani ylpeyttä siitä, että kansalaisopisto on saanut olla taustalla vaikuttamassa näppärikonserttiin tai Ottosten esitykseen. Kansantanssin suosio on poikkeuksellista. Tanssiesityksessä aika pysähtyy, ja tanssijoiden koreografiat vievät mukanaan, tanssijoiden arvostus lajiaan kohtaan on käsin kosketeltavissa. Musiikin ja tanssin lisäksi kansalaisopistosta löytyy kädentaitajia, kieltenopiskelijoita, kuvataiteilijoita ja liikunnanharrastajia. Kevätnäyttelyissä ihmettelyn kohteina ovat kudonnaiset, fransut ja maalaukset, joista huokuu luovuus, taito ja pitkäjänteisyys.

Opistotoimintaa rahoitetaan valtionosuudella ja kurssimaksuilla, mutta lisäksi tarvitaan myös kuntien rahaa. Eräs kunnanjohtaja totesi takavuosina ”että ei sen ole väliä, vaikka kuntaraha joskus ylittyy, sillä se kertoo kuntalaisten olleen mielekkään toiminnan parissa toisten kanssa, mikä varmasti vähentää kunnan sotemenoja”. Opiston merkitystä yhteisöllisyyden ja hyvinvoinnin lisääjänä ei siis sovi unohtaa – opistotoiminta lisää joukossamme hyvää eteenpäin vieviä mielensähyvittäjiä – ei mielensäpahoittajia. Opiston resurssien lisäksi tarvitsemme kolmatta sektoria täydentämään alueemme kuntien kulttuuritoimintaa.

Vuorinen kehottaa kylvämään ympäristöön hyvää kukkuramitoilla. Kylvötyötä on tehty yhdessä 50 vuotta, mikä näkyy myös muualle Suomeen ja maailmalle. Viedään opistotoimintaa yhdessä eteenpäin ja toivotaan alueemme ainutlaatuisuuden johtavan Unescon maailman aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon syksyllä 2021.

#