Paikallisuutiset

Meiltä maailmalle: Nordinin hevosten luottohoitaja Anneli Saarikettu palasi takaisin Kaustiselle

Anneli Saarikettu vietti nuoruusvuodet ruotsalaisen huippuvalmentaja Sören Nordinin tallilla hevostenhoitajana. Työvuodet jatkuivat Tukholmassa, mutta nyt koti on taas Kaustisella.

Anneli Saarikettu tutkii pinoa leikekirjoja kodissaan Kaustisella, ne koostuvat ravijutuista. Pääosassa niissä on Mustard, Sören Nordinin tallin huippuhevonen, jonka hoitajaksi hän nousi. Nordin oli vanhan kansan miehiä ja ennen Saarikettua hän oli kelpuuttanut tallille vain miespuolisia hoitajia. Mutta valmentajan luottamuksen ansaittuaan nuori kaustislaisnainen sai paljon vastuuta.

– Kengityksen aloitin Sörenin pojan Ulf johdolla, hän antoi kengitysvälineet ja harjoittelin hevosella, jolla oli pitkät kaviot, Anneli Saarikettu muistelee.

Saarikettu teki huolellista työtä oikukkaan Mustardin kanssa, joka nousi Euroopan nopeimmaksi neljävuotiaaksi. Hän kiersi hevosen mukana ympäri Eurooppaa suurkilpailuissa. Tukholmassa hän vastasi Nordinin ratatallista Solvallassa, tapana oli, että radalla aloittivat aina hankalimmat hevoset. Nordinin maaseututallilla Tukholman ulkopuolella oli yli sata hevosta .

– Solvallassa Sören kävi kerran viikossa ajamassa hiitit, muuten hevoset olivat minun vastuulla.

Solvallassa Sören kävi kerran viikossa ajamassa hiitit, muuten hevoset olivat minun vastuulla.

Yhden talven Saarikettu vietti parin hevosten kanssa Grosboisin valmennuskeskuksessa lähellä Pariisia.

– Vermossa kävin myös Mustardin kanssa. Sören voitti sillä Kultakengän vuonna 1980 ja muistan, kun paluumatkalla yöllä laivan henkilökunta halusi nähdä hevosen, se kun oli varsinainen julkkis silloin Ruotsissa.

San Siron radalla Italiassa Saarikettu oli itsekin nähtävyys, kun kengitti hevosta ja ajoin kuorma-autoa. Se ei siihen aikaan ollut naisten työtä ainakaan Italiassa.

Anneli Saarikettu

Anneli Saarikettu oli ensimmäisiä suomalaisia naisia, joka lähti rohkeasti töihin ulkomaille. Hyvän pohjan hän sai kotoa.

– Meillä oli hevosia ja isäni Ension ja veljeni Sepon mukana kiersin raveissa. Parjaus oli lapsuuden tärkeä hevonen. Kuorma-autokortin ajoin heti, kun täytin kahdeksantoista.

Ylioppilaskirjoitusten jälkeen hevoset veivät voiton matematiikan opinnoista.

– Kävin hevosopiston Ypäjällä ja Porin raveissa tapasin Erkki Rajajärven, jonka kautta järjestyi aluksi harjoittelupaikka Nordinin tallilta.

Vuodet olivat antoisia, Ruotsi oli jo silloin johtavia ravimaita, hoitajia arvostettiin ja palkalla tuli toimeen.

– Nordinin tallin hevosten omistajat olivat varakkaita ja he, kuten valmentajatkin, arvostivat meidän työtä. Matkoilla saimme majoittua ja syödä samoissa hotelleissa kuin muutkin hevosten taustajoukot.

Hevosala sai jäädä, kun Nordinit muuttivat Yhdysvaltoihin valmentajiksi 1983. Sinne lähtö ei Saarikettua kiinnostanut.

– Sören lähti sinne jo 1981 ja Jan pari vuotta myöhemmin. Pojista toinen Ulf muutti Ranskaan ja minulla oli aikomus mennä sinne hänen hevosia hoitamaan. Ennen muuttoa hän soitti Kööpenhaminasta, ja kertoi, että yksi hevosista on myyty ja toinen loukkaantunut. Ja näin päätin jäädä Tukholmaan.

Tämän jälkeen Saarikettu teki pitkän uran Tukholman liikennelaitoksen palveluksessa edeten bussinkuljettajasta henkilöstöpäälliköksi.

– Tietotekniikkaa opiskelin työn ohessa ja jos nyt saisin valita, lähtisin opiskelemaan koodariksi.

Neljä vuotta sitten hän osti asunnon Kaustiselta. Hänellä on edelleen asunto myös Tukholmassa, aivan Solvallan radan läheisyydessä.

– Kuljen nyt tätä väli ja teen luopumista Tukholman kodistani. Siellä on paljon ystäviä, joita käyn tapaamassa.

Sören Nordinin kuoli 91-vuotiaana vuonna 2008 ja poikiakaan hän ei ole tavannut viime vuosina.

– Vähän on jäi harmittamaan, kun en Söreniä käynyt tapaamassa hänen viimeisinä vuosina.

Muistoja jäi paljon ja niiden joukossa Nordinin allekirjoittama työtodistus, jossa hän kuvailee Saarikettua näin: ”tunnollinen ja taitava hevosten ajossa, hoitamisessa ja jopa kengityksessä”.