Paikallisuutiset

Aivan Perhonjoen alkujuurilla, Kivijärven rajalla, sijaitsee Lasse ja Annukka Salmelan maitotila

Salmeloiden tilan vieressä sijaitsevasta Hoikkalammesta lähtee oja, joka kasvaa lopulta Perhonjoeksi. Tilalla maitoa lypsää 60 lehmää ja lisäksi sama määrä nuokarjaa.

Perhon vuoden maatalousyrittäjänä palkittu Salmelan tila on viimeinen talo ennen Keski-Suomen ja Kivijärven rajaa. Mutkaista ja ajoittain huonokuntoista tietä on ajettava vielä yli 10 kilometriä.

Tila yksi sotien jälkeen rakennetuista rintamamiestiloista ja muutaman lehmän navetasta on kasvanut nykyaikainen tila. Viimeisin sukupolvenvaihdos tehtiin vuonna 2015, jolloin tilaa ryhtyivät jatkamaan kokonaanLasse ja Annukka Salmela. Lasse laskee, että tilalle toissa vuonna valmistunut nuorkarjan navetta oli kuudes suurempi laajennus ja rakennuksessa on jäljellä vielä pieni pätkä alkuperäistä navettaa.

Kinnulasta kotoisin olevan Annukan kotona oli myös maatila.

– Nuoruudessa sanoin, että en ota edes lomittajaa itelleni mieheksi, nauraa Annukka.

Toisin kuitenkin kävi. Lukion jälkeen Annukka kävi miettimässä vuoden Ruotsissa au pairina, mutta tutustuminen Lasseen toi Perhoon.

Seurusteluaikana Annukka kulki Salmelan tilan töissä mukana ihmetellen elukoita. Tutuksi tulivat niin hiehot kuin nuorkarjakin.

Lassen lapsuudenperheessä lapsia on kaikkiaan 13, mutta ilman suurempia keskusteluja Lasse jäi tilaa jatkamaan. Sitä ennen hän kulki seitsemän vuotta lomittamassa Perhossa sekä vuoden Savossa Juankoskella.

– Sieltä sai vinkkejä oman tilan hoitoon, hän toteaa.

Molemmat ovat käyneet Perhossa maatalousoppilaitoksen, Lasse aikaisemmin ja Annukka myöhemmin aikuisopintoina.

Tilaa on kehitetty säännöllisesti, yksi osa-alue kerrallaan. Vuonna 2012 laajennettiin parsinavettaa 28 paikasta nykyiseen 58:aan. Tuolloin maitokiintiöt olivat poistumassa, joten Salmelat jättivät robottinavetan vielä haaveeksi.

– Mutta tosiasia on, että jos me tätä tehdään eläkeikään saakka, on mietittävä robottinavettaa enemmän, toteaa Annukka.

Parsinavettaan on otettu työvaiheita helpottavia koneita. Väkirehun rehurobotti, kuivituskone, ritiläharjakone sekä mikseri rehuvaunuineen nopeuttavat navettavuoroja. Lypsyt kun tekee kahdestaan, pysyvät työajat inhimillisinä.

Lassen ja Annukan mielestä maatalousalalla pärjää.

– Mutta maito pitää tulla kustannustehokkaasti. Elukoilla pitää olla hyvät olosuhteet, säiliörehun hyvää ja jalostuksellakin on iso merkitys, Lasse toteaa.

Perhe on tilan töiden ohella kasvanut. Salmeloiden jälkikasvusta Jenna (11), Joel (9) ja Panu (7) kulkevat Möttösessä koulussa ja kotona ovat vielä Tatu (5), Mika (3) ja Sara (1).

Annukka on pitänyt maatilaa hyväksi työpaikaksi lapsiperheelle. Työnjako on perinteinen. Lypsyllä Annukka ja Lasse käyvät yhdessä, jolloin nuoremmille lapsille on hoitaja. Annukka hoitaa pirtin ja Lasse peltotyöt, joita varsinkin kesäisin on runsaasti. Kesällä Lassella on ollut sukulaispoika töissä ja toisinaan omat veljet apuna.

Perhon kirkonkylälle kauppareissuille Annukka kulkee tekemään kerralla isommat ostokset. Helpotusta kauppareissuihin tuo se, että meijerin kautta saa tilatuksi Valion tuotteet. Lapsille maistuu ihan tankkimaito.

– Joskus vahingossa tulee ostettua muuta kuin suomalaista. Mutta muuten pyritään kaikessa, että ostetaan kotimaista, pesuaineita ja vaippoja myöten, sanoo Annukka.

Tulevaisuudessa Lasse toivoo, että tilalle voisi palkata yhden ulkopuolisen työntekijän työmäärää helpottamaan.

Annukka on kiitollinen lomituspalvelusta, joka on äitiyslomien ja muiden vapaiden aikana toiminut.

– Olen kyllä mielissään, että tänne olen päätynyt. Kauemmas en ole kaivannut, Annukka sanoo.

– Vaikka työhön on sitoutunut, niin saa ite oikeastaan päättää, että mihin pään kääntää. Kun ei ole pomoa, saa työajat päättää itse, sanoo Lasse.