lauantai 4.7.2020 | 05:13
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Maija Ahonen kirjoittaa kolumnissaan perässä roikkuville

Pe 31.1.2020 klo 07:00

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Sosiaalisessa mediassa on kiertänyt jälleen kerran kuva talvisesta bussipysäkistä, jossa kolme henkilöä odottaa linja-autoa: yksi keskellä isoa katosta ja kaksi reilun välimatkan päässä katoksen ulkopuolella.

Kuva naurattaa, koska se kertoo jotain oleellista meistä suomalaisista. Tarvitsemme reilusti omaa tilaa. Jos mahdollista, vieraisiin ihmisiin jätetään reilu turvaväli. Suomalainen seisoo vaikka räntäsateessa, kunhan ei tarvitse mennä liian liki muita ihmisiä.

Omien havaintojeni perusteella tämä oman tilan tarve ulottuu melkeinpä kaikkialle – paitsi autonrattiin. Kävin viikonloppuna sukuloimassa muutaman sadan kilometrin päässä, joten mennessä ja tullessa oli aikaa tarkkailla takana ajavien lisäksi vastaan tulevia autoletkoja. Yllättävän moni ajoi aivan liian lähellä edessä olevaa autoa.

Liikenneturvan mukaan taajamissa autoilijan on syytä pitää edellä ajavaan etäisyyttä metreiksi muutettuna vähintään puolet nopeusmittarin lukemasta. Eli esimerkiksi neljänkympin vauhdissa turvaväli on hyvä olla vähintään 20 metriä.

Maantiellä ajettaessa turvallinen etäisyys on puolestaan sama kuin ajonopeus. Esimerkiksi hyvissä olosuhteissa 80 kilometrin tuntinopeudella ajettaessa edellä olevaan on hyvä pitää vähintään 80 metrin väli.

Silti moni näyttää roikkuvan liki puskurissa kiinni. Harva tulee ehkä ajatelleeksi, että esimerkiksi sadan kilometrin tuntinopeudella 30 metrin turvaväli tarkoittaa noin sekunnin reagointiaikaa. Järkikin sanoo, ettei sellainen riitä mihinkään, jos tarvitaan äkkipysähdystä. Pahimmassa tapauksessa kuljettaja ehtii hädin tuskin edes ajatella jarrupoljinta, kun jo rysähtää.

#