Paikallisuutiset

Nimipäivä: Terapialenkki kolmesti viikossa – Heli Pakkalalle aamulenkit naapuriston naisporukalla ovat henkireikä

Kun kelit sallivat, vaihtuu pyörätie metsäpoluksi.

Heli Pakkalan käsissä syntyy erityisesti villasukkia, mutta tikkauksen lisäksi hän viihtyy ulkona lenkkeillen.
Heli Pakkalan käsissä syntyy erityisesti villasukkia, mutta tikkauksen lisäksi hän viihtyy ulkona lenkkeillen. Kuva: Sanni Aho

VETELI

Maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin naisporukka kokoontuu Vetelissä aamuisin Koulutielle. Jos joku ei pääse, on tullut este. Yksi lenkkeilijöistä onHeli Pakkala.

– 15 vuotta on kävelty. Se on terapiaa, jossa jokainen käy läpi omia asioitaan ja joku varmasti kuuntelee.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Lenkeillä kestoaiheena ovat uskonasiat. Jokainen lenkkeilijä kuuntelee saarnoja, yleensä netistä ja monen eri seurakunnan saarnoja. Heli Pakkalan lenkkiporukka pitää Vetelin kirkkoherra Vesa Parpalan saarnoista, mutta kuuntelulistalla on myös seinäjokisen Markus Pöyryn saarnat.

Talvella lenkkiporukka kulkee olosuhteiden pakosta pyörätietä Tunkkarille, mutta kelien salliessa lenkit siirtyvät metsiin.

Heli Pakkala on kotoisin Viiperiltä, mutta Ullavan Vaarainmarkkinoiden tansseista löytyi aikanaan hyväksi tanssittajaksi Heikki. Heikki katsoi hakevansa tanssimaan sellaisen naisen, jolla oli saappaanrantu ruskettunut sääreen. Siitä tiesi, että tanssitettava oli maatalon töissä.

– Yhden ainoan kerran olen Vaarainjuhlilla käynyt ja Heikki oli hyvä tanssimaan, naurahtaa Heli.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Yhteinen koti perustettiin Vetelin Kylmällekylälle, Heikin kotitaloon. Maatalon työt tehtiin yhdessä ja perheeseen syntyi neljä lasta: Janne, Velipekka, Ville ja Riikka.

Sukupolvenvaihdoksen myötä tilaa jatkoi vuosituhannen vaihteessa Velipekka. Vaihdosta vauhditti Helin allergisoituminen eläimille.

Koti löytyi Vetelin keskustasta, jonne mummola siirtyi. Lapsenlapsia Helillä ja Heikillä on kahdeksan.

Omia sisaruksia Helillä on yhdeksän, joten perheen juhlissa on aina runsaasti väkeä. Heli pitää suurta sukua rikkautena.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

– Kyllähän se harmittaa, kun perheet on pienempiä ja sukua vähemmän. Lapset tekee elämästä elämän, hän toteaa.

Pakkaloiden mummolassa omat säännöt lapsenlapsille. Mummon ei tarvitse kasvattaa.

– Meillä ei kielletä, vaan mummolassa saa tehdä kaikenlaista, kertoo Heli.

Lähellä asuvat koululaiset saattavat mummolaan kulkea jo omin päin ja Heli on opettanut nuorille niin sopan keittoa, leivontaa kuin tikkaamista. Mummolassa saatetaan myös tehdä taikinaa ihan syömistä varten. Silloin kananmuna jätetään kakkutaikinasta pois, sulatetaan voita, sokeria, vaniljasokeria ja vehnäjauhoja.

– Fiinu kirjoitti ihan ylös ohjeen syöntitaikinaan, kertoo Heli.

Hän on iloinen, että on voinut antaa lapsenlapsilleen aikaa ja on saanut nauttia yhdessäolosta.

– Omiaan ei joutanut niin vahdata, kun piti tehdä töitä. Nyt kun kuuntelee, niin omat lapset on tehnyt aikanaan ihan hulluja, naurahtaa Heli.

Nimestään Heli tietää, että sen on hänen isänsä antanut. Heli uskoo isän olleen läheinen Heli-nimisen serkkunsa kanssa. Ennen ei kaimoja ollut, nyt samannimisiä on jo enemmän.

– Mielelläni otan kaimoja vasthan.

Pariskunta kulki ennen enemmän senioritansseissa, mutta nyt se harrastus on jäänyt. Liikuntaa he harrastavat käymällä eläkeläisten kuntosalivuorolla.

Puikoilla on myös aina jokin tikkuutyö ja sukkia syntyy paljon television ääressä.

Polttopuiden tekemisen voi myös hyötyliikunnaksi laskea. Pojan metsistä koottuja puita käytetään talon lämmittämiseen.

– Tänä talvena ei ole pattereita paljoa pidetty päällä, kertoo Heli.

– Se on ihana harrastus. Kaikki pilkkomiset ja kokoamiset! Kohta taas päästään puutöihin.

Kommentoi Ilmoita asiavirheestä