lauantai 4.7.2020 | 04:54
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Sini Kivioja etsii kolumnissaan lunta – "En ole yksi niistä superihmisistä, jotka pyöräilevät säässä kuin säässä ja vaihtavat pyöräänsä nastarenkaat"

To 27.2.2020 klo 10:15

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Laitoin pyöräni loppusyksystä odottamaan kevättä. Olin tottunut siihen, ettei talvella pyöräillä, silloin on kylmä, liukasta ja lunta. En ole yksi niistä superihmisistä, jotka pyöräilevät säässä kuin säässä ja vaihtavat pyöräänsä nastarenkaat ja tuputtavat ”hyvä ilma on vain pukeutumiskysymys” – lauseitaan.

Tänä vuonna olen jopa harkinnut ottavani pyöräni pois varastosta. On omituista, kun ajatus siitä, mikä vuodenaika on meneillään, saattaa vaihtua joka päivä. Toisena päivänä on myrsky, seuraavana poutaa ja hieman pakkasta, ja kolmantena saa melkein uida loskassa. Vaikka olemme tavallaan eläneet ikuista marraskuuta, tammikuussa ehdin jo melkein aloittaa terassikauden istumalla lasitetun parvekkeeni lattialla auringonsäteiden pilkottaessa sisälle. Hetken luulin, että on toukokuu. Välillä melkein naurattaa, että saatan kulkea toisina päivinä samoissa lenkkivaatteissa kun syyskuussa, ja toisina päivinä en suostu riisumaan toppatakkiani vaikka elohopeat olisivat kuinka plussan puolella. Yllättäen kun suostun pukemaan keväisemmät vaatteet, on pohjoistuuli kääntynyt ja lämpötila laskenut.

Erehdyin hetken luulemaan, että tällaista on kaupungissa. Kaksikymmentä vuotta Kaustisella ovat kai jättäneet sisälleni ihmisen, joka vielä puolen vuodenkin kaupunkiasumisen jälkeen ei oikein tiedä, mitä kaupungeilta odottaa. Aivan kuin muutaman tunnin matka tekisi niin suuren muutoksen, saman maan sisällä kun ollaan.

Tämä on nyt sitä ilmastonmuutosta, josta puhutaan. Poden pienen omantunnonpistoksen, kun melkein nautin kävelykaduista, joilla ei tarvitse liukastella. Mutta vaikka minulle riittäisi yksi kuukausi lumista talvea, jos sen jälkeen tulisi heti kevät, ei asia ole ihan leikin asia.

Täytyy tunnustaa, että olen jopa vähän kyllästynyt puhumaan ilmastoahdistuksesta, kun tietoa tulee joka tuutista, aivan sama minkä mediakanavan avaat. Valehtelisit jos väittäisit, ettet ole tietoinen ilmastonmuutoksesta. Äläkä valehtele, ettet olisi tuntenut pientä omantunnonpistoa nähdessäsi kuvia australialaisista, maastopaloista pelastetuista koaloista. Ilmastonmuutos näkyy myös meidän arjessa, kuten minäkin koen sen juuri nyt vähälumisena talvena. Vaikka tutkin tätä kolumnia kirjoittaessani erinäisiä tutkimustuloksia ilmastonmuutoksen vaikutuksista pohjoismaihin, en koe, että minun tarvitsisi niitä tässä avata enempää. Kaikki ovat varmasti huomanneet, että jotain tapahtuu.

Jokaisen on hyvä tehdä pieniä asioita ilmaston ja ympäristön hyväksi - suosia julkisia, syödä vähemmän lihaa, välttää turhia ostoksia ja mitä nyt arkeen saakaan mahtumaan. Uskon kuitenkin myös, että on aivan turhaa polttaa itsensä loppuun ottamalla ilmastoasioista liian suurta vastuuta. Muutoksia on toki tehtävä, mutta yksi ihminen ei voi tehdä kaikkea. Ympäristön hyvinvointi on meidän kaikkien vastuulla – ei vain sinun.

Niin pitkään kun lunta on, siitä kannattaa nauttia. Mutta nyt kun sitä ei täällä etelämmässä ole, iloitsen salaa siitä, ettei minun tarvitse laittaa nastakenkiä jalkaan lähtiessäni ulos.

#