perjantai 3.4.2020 | 20:14
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Artikkeli

Lukijan mielipide: Koronalaiset – Ikäihmiset ovat koronaviruksen tulon jälkeen etusivun porukkaa

Ke 25.3.2020 klo 15:00 | päivitetty ke 15:38

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Me ikäihmiset, riskiryhmäläiset, olemme olleet koronaviruksen tulon jälkeen etusivun porukkaa... Kaikki naisministerit, sekä suuri joukko asiantuntijoita ja terveysalan ammattilaisia ovat puheissaan viimepäivinä muistaneet meitä. On pyydetty, kehoitettu ja vaadittu, molemmilla kotimaisilla kielillä, huolehtimaan itsestämme olemalla kotona ja näin välttyä koronalta ja näin ei myöskään levitetä mahdollista virusta. Hyvä niin.

Mutta, mitäs ikäisemme kaupunkilaisrouvat, he eivät pysy ruodussa. Ovatko he yksinäisiä, peloissaan ja siksi kokoontuvat kahviloihin sulattelemaan mediassa saamaansa tietoa koronan vakavuudesta.

Maalla kaikki on niin yksinkertaista. Me tutut yli 70-vuotiaat,olemme käyneet kurkkaamassa naapuria aina tullen mennen. Kyläilyä ei ole nytkään kokonaan kielletty. Menin sukantikkuu laukussa ystävän luokse ja pyysin naapurinkin mukaan. Ystävä, joka on ajan tasalla koronasta, avasi iloisena oven, mutta sanoi heti ettei nyt voi antaa ranskalaista poskisuudelmaa, kun on niin tautista aikaa.

Istuimme sopivan kaukana toisistamme sukantikkuu itsekullakin ja toisella silmälllä seurasimme pääministerin tiedotustilaisuutta. Välillä nautimme kahvit ja sitten taas takaisin tikkuun ääreen. Aika kului nopeasti ja muutama tunti meni äkkiä, kun mielenkiinnolla seurasimme koronaa koskevaa kommentointia. Vieraanvarainen ystävämme laittoi kaikessa hiljaisuudessa meille vielä kasviskeiton, tarjosi ison lautasellisen käteen sohvalle. Totesimme, että enää puuttuu vain, että hän tarjoaa vielä yösijan. Vitsailimme myös, että jos saamme koronaviruksen, se on varmasti kotimaista laatua, sillä mehän olemme käyneet vain toisissamme ja lenkillä.

Lenkkikaverinkin kanssa keskustelut ovat luonnollisesti pyörineet koronassa ja siinä, miten rajoitukset meihin vaikuttaa. Ei paljoakaan. Me saamme liikkua vapaasti ja lenkkeillä.

Hyvän ystävän kanssa kymmenen kilometrin lenkki taittui maailmaa parannellessa. Ihmettelimme toki säiden muuttumista, kun hiihtokelejäkään ei ole niin kuin ennenvanhaan.

Muistelimme virttä, joka alkaa, ”Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan…”

Puhelimme myös siitä, että ”Hän säät ja ilmat säätää.”

Vaikka korona laittoi vähän rajoitteita, meidän arkeen ja elämiseen se ei juuri vaikuta. Mitä ajattelee sodan nähnyt, kun hän kuulee miten ihmiset voivat ahdistua annetuista liikkumisrajoituksista ja muista määräyksistä.

Sodan käyneet ovat nähneet ja kokeneet todelliset kovat ajat. Heillä on ollut yksinäisyyttä, pelkoa, vilua ja nälkää.

Meillä on katto päämme päällä, ruokaa riittävästi ja auttavia ihmisiä puhelinsoiton päässä. Muutaman viikon karanteeni voi poikia monenlaista hyvää. Ei rajoitukset ole ongelma, vaan nyt on aikaa ja mahdollisuus hiljentää tahtia ja nauttia kaikesta siitä, miten hyvin meillä asiat ovat. Nyt, kun työt on tehty ja ikääkin riittävästi, niin ettei kukaan kysele töihin voi heittäytyä sohvalle ja odottaa seuraavaa tiliä. Ehkä se luvattu vappusatanen siitä vielä puuttuu.

I. K.

Perho

#