perjantai 10.7.2020 | 18:30
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Maija Ahonen kolumnissaan: Ei kai kukaan nähnyt?

To 9.4.2020 klo 06:00

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Helmikuun loppupuolella kävin juttukeikalla Kaustisella Pajalan päiväkodissa.

Kun olin saanut auton parkkiin, lähdin ylittämään tietä päiväkodin puolelle. Aurinko paistoi ja oli mukavan keväistä.

Olin jostain syystä niin täpinöissäni, että astuin vahingossa asfalttireunan yli pientareen puolelle. Vaikka korkeuseroa ei ollut valtavasti, muutama sentti riitti kuitenkin "tyhjän päälle" astumiseen ja kynsin polvillani pitkin maata.

Ensimmäinen ajatukseni ei suinkaan ollut se, että "sattuiko" vaan "ei kai vain kukaan nähnyt".

Turha toivo. Päiväkodin väellä oli ulkoilua ja useampi työntekijä oli päivystämässä lasten leikkejä aidan takana. Vastaan tuli myös auto, joka luonnollisesti himmasi kohdallani. Huiskautin maantasolta kättäni merkiksi, ettei tässä hätää, mene vain.

Sehän nyt vasta noloa olisi ollut, jos joku olisi syöksynyt kampeamaan minua ylös ennen kuin itse olin ehtinyt saada luuni siihen järjestykseen, että olin takaisin jalkeilla.

Jälkikäteen toki tuntui mukavalta, että olisin saanut apua, jos sitä olisin tarvinnut.

Pyllähdykseni palasi mieleen alkuviikosta, kun kävin päiväkodin naapurissa kuvaamassa musiikkilukion purkutyömaata.

Kun homma oli hoidettu, laiskuuksissani en jaksanut lähteä kiertämään työmaan lava-autoa, vaan oikaisin takaisin tielle lumipenkan kautta.

Ja taas mentiin. Humps vain, pehmeä valli petti ja valahdin polvilleni vesilätäkköön kuin pahainen paparazzi. Kenkä haukkasi kurasohjoa ja housut olivat säärtä myöten märät.

Mutta viis naisesta, kun kamera säilyi kuivana. Eikä tällä kertaa kukaan onneksi nähnyt pyllähdystäni.

#