perjantai 10.7.2020 | 19:07
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Antti Timonen kirjoittaa kolumnissaan takatalvesta

Ke 22.4.2020 klo 07:00

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Voiko tulla takatalvi jos ei ole ollut sitä varsinaista talvea ollenkaan? Onko se ruoalla leikkimistä jos laittaa lumiukolle oikean, ihan syömäkelpoisen, porkkanan nenäksi? Miten niin yksi porkkana talvikautta kohden ei ole paljon?

Helsingissä tehtiin talven lumiennätys viime viikolla. Pihallani hangen paksuudeksi tuli vajaa kolme senttiä. Kokemusperäisesti arvelin, että moinen hanki humahtaa huhtikuussa aika äkkiä, ulos kannatti suunnata heti aamusta. Kerettiin tehdä lumiukko ja sille vielä melkein täysikasvuinen kaveri. Lumi loppui toisen päätä laadittaessa. Siksi selvittiin yhdellä porkkanalla.

Lapsen käsitys ilmastonmuutoksesta on varsin vajavainen, lähinnä esikoulun opetuksesta mieleen jääneitä tiedon muruja iloisena sekamelskana. Porkkana-asiasta paisui kuitenkin perinpohjainen keskustelu. Kokonaisen porkkanan tuhlaaminen lumiukon naaman koristeeksi rinnastui lapsella ihmisen tuhlailevaan tapaan kuluttaa luonnonvaroja. Puolitimme yksissä tuumin tuhlailumme katkaisemalla porkkanasta nenäksi vain kapean pään.

Olen asunut Helsingissä yli 20 vuotta. Sinä aikana tämä on muistini mukaan ensimmäinen talveton talvi. Ilmastossa on jotakin pielessä. Tiedän, että moni on sitä mieltä, että parin vuosikymmenen jakso on liian lyhyt aika arvioida ilmastollisia muutoksia, että tämä mahtuu normaalien säävaihteluiden piiriin. Ja että vuosi sitten puhuttiin täälläkin talvesta, joka teetti lumitöitä ennennäkemättömiä määriä. Kyllä minä sen muistan, perintökaluna saatu lumikola totesi sen talven voimilleen ylivoimaiseksi ja sanoi sopimuksen irti. Silti pitäisin hyvänä, jos vaihteluväli saataisiin pysäytetyksi edes tähän eikä pari astetta lämpimämpään kohtaan.

En ole ilmastoaktiivi, muutos huolettaa minua siinä kuin ketä hyvänsä tavallista pulliaista. Helmikuun lopulla arvelin, että tämä ”talvi” tulisi antamaan ilmastokeskustelulle uutta vauhtia ja toivon mukaan pontta toimille muutoksen pysäyttämiseksi. Sitten tuli korona ja koko keskustelun pelikenttä meni uusiksi. Helsingin Sanomat teki taannoin laajan artikkelikokonaisuuden siitä, mitkä asiat ovat uutisvirrassa jääneet koronan varjoon. Oli hätkähdyttävää nähdä, kuinka isot merkittävät uutiset jäävät kertomatta, koska akuutti kaikkia uhkaava hengenvaarallinen kriisi vie palstatilan. Tämä on toki ymmärrettävää, onhan korona ilman muuta aikamme suurin uutisaihe.

Nyt kun lumiukoista on jäljellä enää märkä läntti ja kasa jäniksen papanoita (pihapiirissäni pyörii paljon rusakoita ja lumiukkojen pallot rullattiin todellakin ihan ruohoa myöten), on aika suunnata katse kesään, syksyyn ja tulevaisuuteen.

Joskus tämä koronakriisi on ohi. Kaikesta pitää yrittää oppia jotain. Toivotaan että talouteen tullutta monttua silloin haluttaisiin lapioida täyteen tavalla, joka ei vie lumia talvileikeistä.

#