sunnuntai 29.11.2020 | 11:39
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Maija Ahonen kolumnissaan: Purkkaa auton kyljessä

Ke 20.5.2020 klo 07:00

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Mitäpä sitä kaunistelemaan. Kun lumi on sulanut eikä ruoho vielä viherrä, tienpenkat näyttävät perin ruokottomilta. Pientareilta löytyy kaikenlaista törkyä pienistä eväskääreistä aina isoihin rojuihin asti.

Kun kuuntelee ojia talkoilla siivonneiden tarinoita, ei voi muuta kuin kummastella ihmisten järjettömyyttä. Miksi ihmeessä ihmiset eivät jaksa viedä roskiaan kotiin tai hyötykäyttöasemalle?

Eikä kyse ole vain esteettisestä seikasta. Tasaisin väliajoin uutisissa tai sosiaalisessa mediassa näkee kuvia onnettomista eläimistä, jotka ovat joutuneet kiipeliin luontoon heitettyjen roskien takia.

Viimeksi törmäsin tällaiseen esimerkkiin pääsiäisenä, kun näin kuvan joutsenesta, jonka kaulassa törrötti epämääräinen muovikapistus. Surullista lintua katsellessa mietti, mitä luontoa roskaavien päässä liikkuu.

Vaikka en minäkään mikään puhdas pulmunen ole ollut. Myönnän, että omassa ajattelussani oli nuorempana purkankokoinen reikä.

Muutoin olen kuskannut kaikki roskat aina kiltisti kotiin, mutta purukumin saatoin nakata auton ikkunasta sen kummemmin ajattelematta ulos. Kai logiikka oli kutakuinkin tällainen: jos olen kerran voinut pitää purkkaa suussa, niin ei kai se niin paha asia ole luonnossa.

On se, kertoo pikainen googletus. Purkan maatuminen vie 25 vuotta. Rumaa jälkeä purkka tekee myös pikkulinnulle, joka erehtyy luulemaan valkoista muovinpalaa leiväksi.

Mutta onneksi tässäkin tarinassa paha sai lopulta palkkansa. Kerran kävi nimittäin niin, ettei purkanheittokäteni toiminut ihan toivotulla tavalla ja valkoinen möhmä tarttui vauhdissa auton kylkeen, eikä se siitä hevin lähtenyt irti. Aivan kuten ei luonnostakaan.

#