perjantai 10.7.2020 | 18:40
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Satu Hotakainen kolumnissaan: Koronaa pakoon

Pe 29.5.2020 klo 06:00

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Helsingissä kahden aikuisen ja yhden lapsen perheemme eli vapaaehtoisessa karanteenissa kaksi kuukautta. Työt loppuivat, lapsi jäi kotiin päiväkodista, kulttuuririentoja ja Tukholman risteily peruuntuivat, kuntosalikortti meni hyllylle, lapsen harrastukset loppuivat tai siirtyivät verkkoon ja kaupassa käymisestä tuli viikoittainen logistinen ponnistus.

Me eristäydyimme ulkomaailmasta, jotta uskaltaisimme uhmata suositusta olla näkemättä yli 70-vuotiaita ja asua edellisen kesän tapaan vanhempieni luona samassa taloudessa kesäkuukaudet.

Koronapandemiasta seurannut keskustelu on ollut kummallista. Ja Uudenmaan sulkeminen maaliskuun lopussa herätti itsessänikin outoja pelkotiloja. Pelkotilat eivät suinkaan johtuneet itse koronasta vaan lähinnä sosiaalisessa mediassa heränneestä me ja ne -retoriikasta. Ahdistuin etukäteen ajatuksesta, että joudun perustelemaan perhonjokilaaksolaisille kotiseudulleni palaamista, tulenhan kuitenkin Suomen pahimmalta korona-alueelta. Että yhtäkkiä olisinkin niitä enkä meitä.

Nuivaa vastaanottoa pelätessäni tajusin sortuneeni itse me ja ne -ajatteluun. Eivät ne perhonjokilaaksolaiset ajatelleetkaan, että tuon ruton mukanani. Eivät vaikka ensimmäisellä juttukeikallani heti mokasin kättelemällä haastateltavaa. Anteeksi vielä asianosaiselle siitä. Jostain syystä on ollut helpompi tänä kummallisena keväänä tavata ystävää metsälenkillä ilman halaamista kuin kohdata uusi ihminen ilman, että kättelee häntä.

Kun törmäillään kesän mittaan kylillä, voitte vapaasti esitellä ja opettaa minulle persoonalliset intiaanitervehdyksenne. Etenkin, jos lähestyn käsi ojossa.

#