sunnuntai 29.11.2020 | 12:16
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Maarit Hotakainen kolumnissaan: ”Mikä järki?”

Ti 30.6.2020 klo 18:00

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Huudahdus kuuluu ponnekkaasti pesäpallokatsomosta, kun jännä tilanne raukeaa joutavalta tuntuvaan pelisuoritukseen. Urheilijoiden ratkaisut vaikuttavat välillä katsomon asiantuntijoista jokseenkin järjettömiltä, varmasti lajissa kuin lajissa.

Vaikka olen hyvinkin tunteellinen ihminen – tai ehkä juuri siksi – olen aina nauttinut asioista, joissa on järkeä. Esimerkiksi matikka on minusta ihanaa, koska se on loogista ja käy siis järkeen; kielten rakenteet kiinnostavat samasta syystä. Osittain sama kiehtoo myös musiikissa: asteikoilla ja soinnuilla on omat kaavansa ja jopa eri vuosisadoilla sävelletystä musiikista löytyy toistuvia lainalaisuuksia.

Järjen käyttö on sallittu ja jopa suotavaa, sanotaan. Arjen hulinassa kaavat ovat kuitenkin lopulta toissijaisia. Toki logiikka auttaa: tiskikone on järkevää täyttää tietyssä järjestyksessä ja vähän suuremmassa kuvassa kodin talous pysyy tasapainossa kun ymmärtää tilin plussien ja miinusten liikkeet. Arkijärkeä voi kuitenkin olla esimerkiksi nukkumaanmeno sopivaan aikaan, kekseliäisyys ruuanlaitossa tai auringon noususuunnan hahmottaminen. Näihin kaikkiin minun järkeni ei aina riitä.

Yleensä arkijärki helpottaa oman arjen sujumista, mutta parhaimmillaan sillä voi tehdä samalla palveluksen niin muille kuin tälle pallolle. Vaikkapa kimppakyydit, ruokahävikin pienentäminen ja vaatteiden kierrättäminen ovat järjen käyttöä parhaimmillaan. Toisaalta kaiken järkeilyn keskellä kiukustun joskus suorastaan järjettömästi monista ehkä pienen tuntuisista mutta isossa kuvassa suurista järjettömyyksistä. Esimerkiksi roskaaminen saa verenpaineeni hetkessä koholle: Minkälainen idiootti heittää roskia teiden varsille, parkkipaikalle tai metsään? Siinä ei ole mitään järkeä.

Välillä tulee mietittyä myös arjen hassuja järjettömyyksiä. Kuten sitä, kun hellepäivänä lämmitetään sauna ja heitellään vielä tunti vettä kiukaalle, jotta saadaan maksimoitua hikoilu. Joku tutkija varmaan osaa selittää, miksi näin teemme. (Ja joku varmaan miettii, ettei kyllä ole mitään järkeä siinä, että tuollaista tutkitaan. Ajattelen kuitenkin, että tässä järjettömässä maailmassa on hyvä tutkia monenlaisia asioita. Jospa siten löytyy järkeä myös suurempiin kuvioihin.)

Ja lopuksi: ehkä järkevintä elämässä onkin sen hyväksyminen, ettei ihan kaiken tarvitse niin järkevää ollakaan? En minä pesäpallokatsomoon hakeudu pelin järkevyyden takia (vaikka taktiikoista ja monimutkaisista säännöistä pidänkin), enkä heittäydy kirjojen tai musiikin vietäväksi sijamuotojärjestelmien tai moodien askelkuvioiden vuoksi (vaikka niiden oivaltaminen ilahduttaakin). Elämyksiä minä niistä elämääni haen – juuri sitä järjetöntä tunteiden vuoristorataa, joka välillä vihastuttaa mutta onneksi useammin ihastuttaa. Parasta kai olisikin, kun osaisi oikeissa kohdissa käyttää järkeä ja muuten antaa mennä fiilispohjalta ja olla miettimättä liikaa kaavoja ja logiikkaa.

Kirjoittaja on järjettömän tunteellinen järki-ihminen – tosin joskus vailla käytännön järkeä.

#