torstai 6.8.2020 | 09:45
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Sini Kivioja kolumnissaan: Kotimatkalla Kaustiselle

Ti 7.7.2020 klo 18:00

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Omassa kotipaikkakunnassa vain on sitä jotakin. Puhun nyt siitä paikasta, missä eletään lapsuus ja mistä muistetaan varhaisimmat muistot. Se paikka, jossa opitaan tuntemaan jäätelöauton reitti ja nopein tie koululle.

Jopa silloin, kun ollaan muutettu paikkakunnalta pois, saatetaan siitä puhua ”kotina”. ”Menen käymään kotona”, huomaan aina välillä huikkaavani, kun pakkaan tavarat ja kuljen bussilla, tuijotan kaksi ja puoli tuntia valtion rautateitä ja ohitse vilistäviä maisemia, sekä istun auton kyydissä matkalla Kaustiselle.

Tietyllä tavalla tänne tuleminen tuntuu aina siltä kuin tulisi kotiin. Vaikka olen täysin rakastunut nykyiseen kotikaupunkiini, löytyy sydämestäni pieni paikka meidän kansanmusiikkikylälle. Tänne tullessa on aina sellainen olo, että on tervetullut takaisin. Tietyllä tavalla on lohduttavaa nähdä, että kaikki näyttää aina samalta kuin viime kerrallakin. Pari liikenneympyrää, muutama kauppa ja samat maisemat. Leipomosta saa edelleen maailman parasta ruisleipää.

Tänä vuonna Kaustinen ilman festivaaleja tuntuu oudolta. Kylmältä. Vaikken ole festari-ihminen, täytyy sitä paikkakuntalaisena joka vuosi hieman kannattaa kyseistä toimintaa. Joka kesä odotan festariviikon jälkeistä maanantaita, kun kaikki palaa taas ennalleen, hiljaiseksi. Se saa viikon kestäneen hälinän tuntumaan sen arvoiselta. Tuntuu tietyllä tavalla typerältä, kun näkee ihmiset terasseilla vähät välittämässä pandemiasta, mutta silti virallisia festivaalijuhlia ei voida järjestää.

Aina kun joku kysyy, mistä olen kotoisin, huomaan aloittavani lauseella ”Et varmaan tiedä sitä paikkaa”, mutta ilmeeni kirkastuu ja ryhtini suoristuu heti, jos joku sanoo tietävänsä Kaustisen kansanmusiikkifestivaalit. Muutama uusi tuttuni on jopa sanonut käyneensä Kaustisen festivaaleilla. Vaikka itse tuleekin vitsailtua pienestä, hiljaisesta kunnasta heti, jos joku muu sanoo negatiiviseen sävyyn tästä paikasta, huomaan ryhtyväni puolustuskannalle. Täällähän on musiikkilukio, on tarpeeksi rauhallista, luonto on lähellä ja lähikaupat ihan hyviä. Kaustinen on juuri hyvä.

Vaikka olenkin itse enemmän kaupunkilainen, maalle kaipaa silti aina lyhyin väliajoin. On rentouttavaa, kun ulkoilma tuoksuu metsältä ja lenkkipolulla ei välttämättä tule ketään vastaan. Mutta silloin kun tulee, vaihdetaan yleensä nopeat tervehdykset tai hymyt.

Kaupungistumisen seurauksena on monia hyviä puolia, mutta pienempien paikkakuntien tulevaisuus pelottaa: onko tänne tarpeeksi asujia, jotta palvelut voidaan pitää yllä? Pienissä paikkakunnissa on aivan erilaista tunnelmaa kuin suuremmissa kaupungeissa. Tämän takia toivon, että Kaustisenkin tulevaisuus olisi valoisa. Koronan myötä tullut etätyökulttuuri voisi tuoda pienempiinkin paikkakuntiin asujia, jos kaupunkiin ollaan aikaisemmin muutettu pelkästään työn perässä.

Haluan kiinteyttää tämän tekstin kolmeen asiaan: pidetään huolta pikkupaikkakunnistamme, moikataan naapureita kun tavataan ja ollaan ylpeitä omista juuristamme.

Kirjoittaja löytää sisäisen Kaustislaisen aina silloin tällöin – etenkin junamatkoilla.

#