torstai 6.8.2020 | 11:06
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Satu Hotakainen kolumnissaan: Kinkku ja ananas

Pe 31.7.2020 klo 07:00

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Abstraktista taiteesta ajatellaan helposti, että kuka tahansa osaa sellaista tuottaa. Ei siihen korkeakoulututkintoja tarvita. Mutta oletkos koskaan kokeillut? Kun lätkii maalia kankaalle summanmutikassa ja tarkastelee sitten lopputulosta, huomaa ettei sitä nyt ehkä ihan Pollock olekaan.

Viime viikonloppuna Vetelin taidekartanossa kuvataidekurssilla opetettiin lapsille taidetta Vedic Art -oppien mukaisesti. Kuvataiteilija selitti minulle – maallikko kun olen – hyvin yksinkertaistetusti, mistä Vedic Artissa on kysymys. Mieleeni jäi, että vaikka lopputuloksena onkin taideteoksia, jotka eivät suoranaisesti välttämättä esitä mitään, on luomistyylissä kuitenkin omat sääntönsä, joita taiteilija voi melko vapaasti soveltaa. Lopputuloksena ei myöskään ole valokuvamainen toisinto todellisuudesta vaan kuva siitä, kuinka taiteilija todellisuuden näkee ja mitä hän näkee esimerkiksi tarkkojen ääriviivojen, linjojen, välissä.

Säännöt täytyy osata, ennen kuin niitä voi alkaa rikkoa. Tämä pätee mielestäni niin kuvataiteissa, musiikissa kuin esimerkiksi vaikkapa ruuanlaitossa.

Jos ei tiedä sääntöjä ja sohii summassa, saa aikaiseksi kaaosta: värisotkun, melua tai syömäkelvotonta, pahaa ruokaa. Kun tietää säännöt ja rikkoo niitä tietoisesti, voi lopputuloksena ollakin monitulkintaista kuvataidetta, kuulijan haastavaa ja harmoniaa rikkovaa sävelkuljetusta tai jännittäviä makuelämyksiä.

Itselleni kokijana taide on parhaimmillaan silloin kun se saa minut vaihtamaan näkökulmaa, kun se haastaa ja ehkä joskus jopa vähän ärsyttää, on jollain tapaa vinksallaan. Elämässä pitää olla asioita, jotka eivät ole unettavan tuttuja, suoraviivaisia, tylpäksi selitettyjä.

Jos kukaan ei rohkenisi rikkomaan sääntöjä, meillä ei olisi atonaalista musiikkia, abstraktia taidetta tai kinkkuananaspitsaa.

#