maanantai 30.11.2020 | 00:35
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Matkalla Unescoon -kolumni: Festivaalit uuden edessä

To 27.8.2020 klo 07:00

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Suomen tapahtumakesä 2020 alkaa olla kaikessa erikoisuudessaan takana päin. Keväällä, kun tajuntaan iski tieto, ettei tapahtumien suma tulekaan toteutumaan totutulla tavalla, pysäytti se minut työni näkökulmasta ajattelemaan etenkin kulttuurin ja sosiaalisen elämän merkitystä ihmiselle. Festivaalit pitäisi tänä vuonna toteuttaa jotenkin toisin, mutta miten ihmeessä?

Asian äärellä ei montaa Oosinharjun iltalenkkiä tarvinnut tehdä, ennen kuin ohjelmansuunnittelutyön erikoinen kesärupeama alkoi löytää pohjavirettään: liikkeelle oli ehdottomasti lähdettävä arvoista.

Festivaalin strategiassa on määritelty monen tason perusarvoja, joihin nämä ”kesän onnellisimmat päivät” ovat alusta saakka pohjanneet. Itselleni tärkeimmät niistä ovat terve musiikkisuhde ilman arvottamista, osallistavuus, ilmaisunvapaus ja suvaitsevaisuus.

Näiden arvojen varaan lähdettiin perustamaan virtuaaliversiota juhlista. Internetin maailma on lähes rajaton, ja tekniikka antaa kaikessa kehittyneisyydessään mahdollisuuksia moneen, mutta arvopohjamme tarjosi selkeän suunnan toteutukselle.

Esimerkkejä oli todella minimaalisesti tarjolla, ja tuntui hankalalta hahmottaa, miten ihmiset internetissä toimivat. Kaikki oli uutta ja jännittävää

Toteutetun VirtuaaliKaustinen -sivuston ideana oli kansanmusiikkiyhteisöjen aktivointi, joka on myös yksi perinteisen festivaalin tavoitteista. Niinpä pelimanneja pyydettiin osallistumaan toteuttamalla oma ”keikkansa” videolla. Kaikki osallistumista hankaloittavat asiat haluttiin karsia niin minimiin kuin mahdollista; lähes ainoa vaatimus oli, että video olisi uusi, eli että se esittelisi perinnettä juuri tässä ja nyt ja aktivoisi siihen – kuten perinteiset festivaalirupeamatkin.

Oli täydellinen mysteeri, kuinka aktiivisesti pelimannit haluaisivat lähteä erikoistilanteessa erityisohjeistuksin rivejänsä kasaamaan ja kuinka moni haluaisi tai pystyisi suoriutumaan teknisestä osuudesta. Tapahtuma onnistui kuitenkin ehdottomasti yli odotusten: videoita lähti tekemään yllätyksellinen määrä pelimanneja, festivaali kiinnosti laajaa yleisöä kansainvälisestikin, ja sisällöstä kaiken kaikkiaan on saatu ylistävää palautetta.

Musiikin soittaminen ja kuunteleminen ja tanssiminen ovat laumaeläin ihmiselle yksi tapa luoda sosiaalisia rakenteita, olla yhteydessä muihin ja rakentaa omaa identiteettiään. Tätä mahdollisuutta tulee tukea ja hakea ratkaisuja siihen, miten tällaisenakin maailmanaikana musiikki voisi edelleen antaa mahdollisuuksia kulttuuristen siltojen rakentamiselle, yhteisöjen vahvistamiselle ja uuden oppimiselle. VirtuaaliKaustisen upea yhteisponnistus antaa toivoa paremmasta ja voimaa kohdata pitkittynyt erikoistilanne.

Jos ja kun kaustislainen viulunsoitto nousee Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon, lisää se myös festivaalimme vastuuta ja merkitystä kansanmusiikki- ja -tanssiperinteen vaalijana. Virtuaalifestivaalin tuomat opit antoivat pakillisen uusia työkaluja tähän toimeen. Perinne elää kohtaamisissa kasvokkain – mutta tarpeen vaatiessa kohtaaminen onnistuu ainakin osittain myös ruutujen välityksellä.

#