maanantai 30.11.2020 | 00:20
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Maija Ahonen pelaa kolumnissaan pakastetetristä

Pe 18.9.2020 klo 06:00

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Kotini keittiössä on pelattu viime aikoina jokasyksyistä pakastetetristä. Siinä tavoitteena on pakata mahdollisimman paljon marjoja mahdollisimman pieneen tilaan.

Tätä varten olen yleensä surauttanut marjat sileiksi ja jakanut soseen millilleen oikeankokoisiin purkkeihin. Kun omistaa vain pienen kaappipakastimen, säilytystila on käytettävä hyödyksi.

Tähän asti olen tyytynyt pakastamaan pääasiassa muiden keräämiä marjoja, joko saatuja tai ostettuja. Tämän olen myös kertonut muille ihmisille senkin uhalla, että saan otsaani laiskimuksen leiman. Mutta minäpä en sellaisesta välitä. Poimikoon ämpärikaupalla ne, jotka ovat asiasta innostuneet. Itse keskityn metsäretkilläni mieluiten luonnosta nautiskeluun.

Myönnän salaa naureskelleeni niille tyypeille, jotka ovat mustasukkaisia löytämistään marja-apajista. Ja sitten olinkin itse yksi heistä.

Elokuussa kävi nimittäin niin, että bongasin sattumalta erään metsätien varresta valtavat määrät villivadelmaa. Ongelmana oli vain se, ettei minulla ollut mukana yhtään elintarvikekelpoista astiaa.

Jouduin jättää vatut odottamaan seuraavaan päivään. Olin tietysti huolesta soikeana. Puistatti pelkkä ajatuskin siitä, että joku muu ehtisi putsaamaan puskat ennen minua.

Onneksi näin ei kuitenkaan käynyt. Samoista puskista riitti kerättävää lopulta useammalle päivälle. Metsään oli palattava kerta toisensa jälkeen, sillä eihän moisia herkkuja voinut sinne jättää.

Tästä kertoessani kohtasin tietäviä katseita. Orastavaa marjahulluutta, moni diagnosoi. Kun tilanne ryöstäytyy kunnolla käsistä, on edessä kuulemma arkkupakastimen hankinta.

Vielä moinen uhkaus naurattaa. Vaan saattaa hymy vielä hyytyä. Tiedä kuinka nopeasti löydän itseni pelaamasta tetristä arkkupakastimen uumenissa.

#