torstai 29.10.2020 | 06:41
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Artikkeli

Sanni Aho kirjoittaa kolumnissaan parmesanista ja vuosikymmenen takaisesta Facebook-muistosta: Italialainen juusto hävettää

Pe 16.10.2020 klo 07:00

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

On viihdyttävää seurata Facebookin tarjoilemia muistoja vuosien takaa. Somepäivitykset kertovat ajan kuvaa ja hetken ärsytyksessä kirjoitettu julkaisu saa pohtimaan oman maailmankuvan kehittymistä.

1.10.2010 kirjoitin näin: ”Kävin kuvaamassa paikallislehti Perhonjokilaakson 40-vuotisjuhlakonsertin. Tähän päälle tarvis nuoremman väen jatkot, koska juhliin osallistujat olivat pikkuveljeäni lainaten ”elämänsä ehtoopuolella”. Joskus mua kyllästyttää asua täällä, jossa kyläkouluja halutaan lakkauttaa, jotta suurten ikäluokkien viulut saadaan maksettua. Täällä Ginatricotin avaaminen Kokkolaan on etusivun juttu ja lähikaupasta ei saa parmesaania.”

Kyseessä oli 25-vuotiaan nuoren ihmisen turhautuminen. Olin muutama vuosi aikaisemmin valmistunut ja päättänyt asettua kotiseudulle.

Trikookaupan avajaiset nousivat maakuntalehden ykkössivulle. Ymmärrän riemun, että kehitys kehittyy ja uusia myymälöitä avataan. Se on iloisempi asia kuin tyhjenevä kauppakeskus.

Silloin ei saanut maaseudun lähikaupasta parmesaania, ei avokadoa, sushivermeitä eikä korianteria. Ajat ovat muuttuneet, sillä nyt saa.

Viikko sitten ostin kaupasta homehtuneen juuston. Kyse oli ihan goudasta, joten hometta ei siinä tullut ollakaan. Juustosta tulikin opetustilanne, sillä tyttärien kanssa kuvattiin juusto ja täytettiin reklamointikaavake meijeriin. Muutaman päivän päästä kilahti meiliin vastaus ja tarjous, että hyvityksenä saan 16 euroa rahaa tilille. No jo vain passasi. Kiitosta vain.

Samalla jätin taas kerran tuotetoiveen samaiseen suurmeijeriin. Toivon kovasti, että Italiasta rahdatulle parmesaanille löytyisi kaupan juustohyllystä aidosti makumaailmaltaan toimiva kotimainen vastine. Olen testannut pastajuustoiksi tarjonnan, mutta mikään ei vedä vertoja Italian Parmassa valmistettua EU:n nimisuojatulle kovalle pastajuustolle. Toisaalta mikään testaamani kotimainen ei ole nimeltään ”pastajuusto”.

Valmistetaanhan salaattijuustoakin kotimaisesta maidosta, joten miksi ei voida on valmistaa kotimaista kovaa raastettavaa pastajuustoa?

Syntiseltä tuntuu nostaa ostoskoriin säännöllisesti parmesan-lituska. Voitte toki kysyä, että miksi en voi vain luopua totutusta makumaailmastani ja nauttia suppilovahveropastani raastetulla emmentalilla?

Koska pidän parmesanistani tavattomasti. Sen raastaminen höyryävän pastan päälle viimeistelee annoksen ja sienirisottoon se tuo kermaisen venyvän täyteläisyyden. Se on kissanruoan ohella ainoa säännöllisesti ostamani ulkomailla valmistettu tuote ostoskorissani.

Toivottavasti kymmenen vuoden päästä Facebook-muistoistani voin lukea tästä turhautumisestani ja poimia sitten koriin tyytyväisenä kotimaista pastajuustoa. Sen sijaan kotimaisia vegaanijuustoja voi seuraava sukupolvi ryhtyä vaatimaan. Se ei ole minun taisteluni.

#