sunnuntai 7.3.2021 | 15:02
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Mielipide

Päätoimittajalta: Koko kylä kasvattaa nykyään vain Närpiössä – Ihan tavallisista lapsista nimiksi käräjäoikeuksien listoille

Sanni Aho
Ke 16.12.2020 klo 13:25 | päivitetty ke 13:30

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Voi pojat.

Innokas viittaaja, matikkataituri. Poika, joka uskalsi hetkeksi pyörimään tuolilla tuntemattoman kanssa. Kaveri, joka pelasi pitkiä aikoja tietokonepelejä kyläpaikassa. Kuin isoveli, ystävällinen hahmo pienelle. Hetkeksi rauhoittunut ja työllistynyt.

Kalastajia, pipolätkän pelaajia, asiaan uppoutujia. Ihan tavallisia poikia. Välähdyksiä muistoina.

Sitten vuosien päästä nämä nuoret ovat nimiä käräjäoikeuksien listoilla.

Maaseudulla ylpeydellä sanotaan, että koko kylä kasvattaa, mutta minun nähdäkseni näin ei enää ole. Ne kasvattavat kylät ovat kadonneet, kun talot ovat harvassa ja toisia ei nähdä. Koko kylä kasvattaa toteutuu nykyään vain Närpiössä. Siellä kasvatetaan tomaatteja ja kurkkuja, eivätkä niitä kerää myyntiin nimet käräjäoikeuksien listoilta.

Maaseutu elättää, tähän me toki uskomme. Mikäli päivän tärkein tavoite on saada riittävä summa kaljakeissiin ja tupakkiaskiin, ei elättäjänä ole maa, vaan Kelan tuki.

Joku syyttää 90-luvun laman leikkauksia. Toinen kasvuympäristön näköalattomuutta. Kolmas sitä, että tuettu elämä on liian helppo vaihtoehto.

Liian pitkään on katsottu vierestä, kun kaljaporukat kerääntyvät vuokratalojen takapihoille. Liian pitkään on hyväksytty se, että naapurin mies ajaa aamukahdeksalta autolla ostamaan korjaussarjaa.

Juhlien pitää loppua ja jos kolmantena päivänä juhlimisen jälkeen tarvitaan kuskia, on kyseessä elämäntapa.

Alkoholi tai päihdecocktail aiheuttaa toisille vakavaa riippuvuutta jo ensihetkistä lähtien.

On niitä, jotka tahdonvoimalla lopettavat päihteiden käytön kuin seinään. Eivät rahapulaan tai krapulaan. Silloin elämässä on oltava muutakin, kuin aikaa, joka antaa mahdollisuuden juopotteluun. Pitää olla harrastuksia ja työ sisällöksi. Tukiverkko auttaa, mutta on oltava halua oman elämän hallintaan.

Ei ole varaa yhteenkään koulupudokkaaseen, eikä yhteenkään nuoren kuolemaan. Niitä on vuoden 2020 aikana nähty jo monta ja tällä alueella harvassa ovat ne ihmiset, joita vuoden aikana uutisoidut kamalat, nuoriin miehiin liittyvät tapahtumat eivät olisi koskettaneet.

Yhtä reseptiä nuorten syrjäytymisen estämiseen ei varmasti ole, vaan niitä on monta. On aloitettava alusta.

Jokainen lapsi ja nuori tarvitsee harrastuksen. Ennen kodeissa työ korvasi harrastukset. Nykyään koulupäivän jälkeen ei lähetetä lapsia navettaan tai viikonloppuisin metsätöihin. Ne ajat kuulkaa, ne ovat menneet.

Syrjäytymisvaarassa oleville lapsille harrastuksien olemassaolo on ensiarvoisen tärkeää. Jos kevyemmin eväin ja ilman kuskaa-kuljeta-kustanna -yhtälöä päästään edes puolimatkaan tavoitteellista toimintaa, niin se on jo hieno asia. Kynnys pitää olla matalalla harrastaa. Suoraan koulupäivien jälkeen alkavista ohjatuista harrastuksista ei varmasti olisi ainakaan haittaa.

Kouluissa on jo nyt näppituntumalla valtavat määrät tukitoimien mahdollisuuksia kasvaville nuorille. On etsivää nuorisotyötä ja tiloja kokoontua. Varmasti aina on mahdollisuuksia parantaa, kunhan rahaa olisi enemmän. Sen sijaan että valtiota, kuntaa tai koululaitosta huudetaan apuun, käännän katseen yhteisöön.

Palautetaan kasvatus koko kylän asiaksi.

Sanni Aho

päätoimittaja, Perhonjokilaakso

sanni.aho@perhonjokilaakso.fi

Twitter: @sannnni

#