torstai 28.1.2021 | 17:36
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Saara Tikkakoski kirjoittaa kolumnissaan koronarokotteista: "Luottamus kuntoon"

Ti 12.1.2021 klo 18:00

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Tätä aikaa leimaa epävarmuus, jolla on ikäviä lieveilmiöitä. Yksi niistä on salaliittoteoriat. Salaliittoteorioita on ollut kautta aikojen ja joskus harvoin ihan oikeita salaliittojakin on paljastettu. Useimmiten ne kuitenkin jäävät teorioiden tasolle ja kertovat jostain aivan muusta, kuin siitä että selkiemme takana tapahtuisi oikeasti jotakin vilunkia.

Stereotyyppinen mielikuva salaliittoteorioihin uskovasta ihmisestä on eksentrinen poikkeusyksilö, joka kärsii jonkinlaisista harhakuvitelmista. Asia ei välttämättä ole niin yksioikoinen. Myös aivan tavalliset ihmiset, joilla on ainakin näennäisesti elämässään kaikki hyvin, saattavat viehättyä teorioista.

Salaliittoteorioihin uskominen voi olla esimerkiksi hyvin inhimillinen reaktio epävarmuuteen, tavallaan selviytymiskeino. Salaliittoteoriat voivat tuoda lohtua, järjestystä tai jännitystä silloin kuin totuus ja viralliset selitykset ovat liian lohduttomia, sekavia tai tylsiä.

Laukaisimena uskomiseen saattaa olla myös kokemus hallinnan menettämisestä tai voimattomuudesta, jolloin olo tuntuu uhatulta. Varsinkin jos yksilöllä on suuri hallinnan tarve, epävarmuus lietsoo uskomuksia. Salaliittoteoriaan uskominen voikin palauttaa hallinnan tunnetta, koska ne mitätöivät hallitsemattomat tapahtumat kertomalla ”oikean” totuuden.

Salaliittoteorioihin uskovat voivat toisaalta olla huolissaan jostain, vaikkapa rokotteiden riskeistä. Tällöin teorioiden puoleen saatetaan kääntyä halusta herättää keskustelua erilaisista teemoista vaikkei teorioita oikeasti kannattaisi tai niihin edes uskoisi. Toki todellisuuden kannalta olisi parempi ilmaista huolensa ilman että sekoittaa niihin perusteettomia väitteitä.

Varsinaisen uskomisen sijaan kyse voi olla myös toivomisesta. Ihminen saattaa toivoa teoriaa todeksi, koska se tarjoisi helpomman todellisuuden, jossa oma asema ja asiat näyttäytyisivät paremmassa valossa. Tämä myös siirtäisi vastuuta pois itsestä ja omaa tilannetta pahentaneista valinnoista.

Kyse voi olla myös oman identiteetin rakentamisesta tai halusta kuulua johonkin ryhmään. Tällöin ei ole niinkään kyse salaliittoteorioihin uskomisesta, tai siitä ettei totuutta tiedostettaisi. Kyse on siitä, ettei totuuteen, viranomaisiin tai päättäjiin luoteta.

Salaliittoteorioihin uskominen tai niiden kannattaminen ei siis läheskään aina johdu puutteellisesta tiedosta tai koulutuksesta. Kyse on usein luottamuksen puutteesta. Luottamuksen puutteesta tieteeseen, päättäjiin, viranomaisiin ja ylipäätään siihen, että kaikesta selvitään.

Tämän takia pelkkä koulutus eli tietojen ja taitojen oppiminen ei riitä, vaan on tärkeää oppia ja ylläpitää luottamusta. Luotto instituutioihin ja tietoa tuottaviin tahoihin tuo ilmi niiden hyvät tarkoitusperät sekä sen, etteivät ne jätä ketään ulkopuolelle.

Päätöksen- ja tieteenteossa onkin siis tärkeää toimia kansalaisten luottamusta herättävällä tavalla. Niiden on oltava läpinäkyviä prosesseja, muuten epäluulo kasvaa ja altistaa mielen mahdollisesti hyvinkin vahingollisille uskomuksille.

Kirjoittaja on veteliläissyntyinen filosofian maisteri, joka ottaisi HPV-rokotteen, jos voisi ja koronarokotteen heti kun sen saa.

#