maanantai 26.7.2021 | 05:13
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Anna Vehkalampi kolumnissaan: Lapsi ei ole itsestäänselvyys

Ke 31.3.2021 klo 06:00

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Lapsen ei tulisi koskaan olla itsemme kehittämisjatke. Lapsi on erillinen yksilö juuri niillä vahvuuksilla, piirteillä ja tarpeilla kuin hänellä on.

Aikuisen tehtävä ei ole muovata lapsestaan haluamaansa joko kaikkeen sopeutuvaa hiljaista hyväksyjää tai äänekästä päällepäsmäriä.

Lasta tulisi kannustaa vahvuuksien nimeämisessä ja toteuttamisessa. Heikkouksia olisi hyvä pohtia ikätason mukaisesti. Taiteellista haaveilijaa ei tarvitse yrittää istuttaa urheilijan muottiin eikä musiikista pitävälle tarvitse ostaa joka vuosi uusia suksia.

Korostan vielä kerran, että vaikka lapsi biologisesti on aikuistensa jälkeläinen, on hänellä täysi vapaus ja oikeus kehittyä omanlaisekseen. Lapsella on omat emotionaaliset, fyysiset, psyykkiset, sosiaaliset, eettiset ja kognitiiviset tarpeensa, joista jokaisen vanhemman tulisi olla tietoinen.

On ilmiselvää, että lapselle annetaan ruokaa ja hänen vaippansa vaihdetaan. Yhtä ilmiselvää pitäisi olla, että lasta pidetään sylissä ja lapsen kehitysvaiheet huomioidaan kokonaisvaltaisesti. Jokaisen vanhemman olisi hyvä tietää kehityspsykologian perusaakkoset. Ilmankin on toki pärjätty vuosikymmeniä ja silti on kasvanut suhteellisen normaaleja ja järkeviä ihmisiä. Mutta mistä kertovat ylisukupolviset traumat, jotka toistuvat ja toistuvat? Tiedon ja käytännön puutteesta. Häpeästä ja sen varjosta.

On aika ottaa häpeää niskasta kiinni ja heittää konservatiiviset arvot nurkkaan.

Syntyessään lapsi on huoleton yltäkylläisessä rakkauden tilassa elävä pieni, kaunis ja rakas olento. Miten kukaan voisi satuttaa häntä? Miksi liian usein lapsen luottamus rikotaan jo ennen kuin hän osaa sanallisesti asiaa ilmaista? Miksi aikuiset eivät kiinnitä tarpeeksi huomiota lapsiinsa?

Lapsi kasvaa parhaiten lämpimässä, hyväksyvässä ja kannustavassa ilmapiirissä. Sellaisessa, jossa saa näkyä, kuulua ja toimia. Lapsi on toiminnallinen olento, joka ei ole tarkoitettu toimimaan yksinään tai kenenkään varjossa.

Lapsi ei ole itsestäänselvyys.

Ei koskaan eikä missään tapauksessa. On suoranaisesti ihmisarvoa loukkaavaa, jos lapset ajatellaan itseisarvona tai omien pelkojen tai turvattomuuden karkottajina.

Tässä vaiheessa osalla on saattanut herätä kysymys, miten lapseton nuori nainen voi puhua vanhemmuudesta?

Myös minä olen ollut lapsi. Erityisen herkkävaistoinen sellainen.

En sano, että vanhemmuus olisi helppoa eikä ole olemassa täydellistä vanhempaa. Vanhemmuutta ei myöskään opita kirjoista tai sivusta seuraamalla. Vanhemmuutta opitaan elämällä.

Tärkeää on kuitenkin ymmärtää ja tiedostaa, mikä on vanhemman ja lapsen ero.

Vanhempi antaa suojaa ja turvaa. Lapsi vastaanottaa sitä. Lapset antavat aikuisille paljon iloa, rakkautta ja onnen hetkiä. Lapset ovat muistutus siitä, että elämä on tässä ja nyt.

Lapset ovat huvittavia, kekseliäitä ja nokkelia! He ovat luovia ja ihania. Aikuisten tehtävä on vaalia näitä piirteitä. Niin vanhempien, opettajien, sosiaalityöntekijöiden, terapeuttien kuin kenen tahansa aikuisen, joka on lapsen kanssa tekemisissä.

Kirjoittaja on intohimoinen runoilija, pian valmistuva toimintaterapeutti, elämästä ja ihmisyydestä hullaantunut ja ennen kaikkea vain ihminen.

#