maanantai 26.7.2021 | 04:15
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Aki-Petteri Pulkkinen kolumnissaan: Oodi isovanhemmille

Ti 13.4.2021 klo 18:00

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

En lapsena tiennyt juuri muuta,

Kuin että isovanhempien luona on suuri turva

Aina valmiita auttamaan ovat isovanhemmat näin,

Eivät koskaan käännytä sua ovelta poispäin

Kun nälkä on tai jokin asia muuten vain painaa,

Ah, niin nopeasti isovanhemmat auttamaan kirmaa

Ei vastaavaa onnea voi lapsi kokea,

Kuin saada omat isovanhemmat kunnolla tuntea

Mummu, mummo, tuta ynnä pappa

On ansiostanne lapsilla turva aina

Siis tämä oodi olkoon kiitos teille,

Jotka meidän puolesta kaiken teitte

Uskallan väittää, että lapsuudessa yksi arjen kohokohdista oli päästä käymään mummun ja tutan luona. Monet tietävät ja muistavat pitkän ajomatkan mummolaan, jossa mummu ja tuta odottavat. Tuo ajomatka tuntui takapenkillä tiukan turvavyön puristuksissa aina hyvin pitkältä, suorastaan loputtomalta. Kun auto pysähtyy tuttuun pihaan ja pääset turvavöistä irti, juokset ensimmäisenä halaamaan isovanhempiasi. Heti tämän jälkeen alkaakin ylenpalttinen huolenpito ja passaaminen.

“Oletko syönyt tänään?”, “Haluatko jotakin syötävää?”, “Tuolla peräkamarissa on joitakin leluja, haluatko leikkiä?”, haluatko sitä tai tätä, tarvitsetko tuota tai tuota. Näin tutat ja mummut toimivat.

Allekirjoittanut on saanut lapsesta saakka tuntea omat isovanhempansa ja toivon, että niin on mahdollisimman moni muukin. Meidän, jotka olemme niin etuoikeutettuja, tulisi olla erittäin kiitollisia.

Useissa loruissa, elokuvissa ja vaikkapa sarjoissa isovanhempia pidetään omanlaisenaan turvapaikkana. Tämä on yleisesti kovin helppo allekirjoittaa. Mummola on myös paikka, jonne on aina tervetullut, ja sinne saa mennä rauhoittumaan arjen keskellä.

Sitten kun mummolasta täytyy lähteä omaan kotiin esimerkiksi lomien päättymisen vuoksi, se on aina todella haikea tunne ja sitä haluaisi vain mahdollisimman nopeasti takaisin – koska siellä on vain niin hyvä olla. Vaikka isovanhemmat yleisesti vanhoina ihmisinä varmasti arvostavat omaa rauhaa ja lepoa, he ovat silti aina avosylin ottamassa vieraat vastaan ja valmiita leikkimään lastenlastensa kanssa.

Isovanhemmissa on jotakin mystistä, mitä omat vanhemmat eivät kykene tarjoamaan – ja heille on mahdotonta olla vihainen, vaikka eivät aina antaisikaan kaikessa periksi.

Vaikeinta isovanhemmissa on irti päästäminen. On se sitten jo aikaisemmin mainitun kotiin lähdön tai sitten mummun tai tutan poisnukkumisen muodossa. Aika, jonka saamme olla rakastamiemme ihmisten kanssa, on rajallinen. Käykää vierailemassa isovanhemmillanne, se merkitsee heille enemmän kuin osaamme kuvitella.

Kuten varmasti kaikki tiedämme, sinua ja minua ei olisi olemassa ilman omia isovanhempiamme. Kunnioittakaamme kaikki itseämme vanhempia ihmisiä ja olkaamme heille ystävällisiä.

#