maanantai 26.7.2021 | 04:34
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Karoliina Ukskoski kolumnissaan: Lahjakkuus – mitä se on tai onko sitä?

Ke 19.5.2021 klo 09:00

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Lahjakas on ehkä eniten inhoamani adjektiivi varsinkin, kun sitä käytetään viitatessa huippu-urheilijaan tai muuhun oman alansa huipputekijään. Tulee fiilis, kuin sana mitätöisi kaiken työn, mitä tekijä on saavutustensa eteen tehnyt. Todetaan vain, että ”Noh, hän on lahjakas. Äidin maidossa saanut nuo taidot ja onneksi olkoon siitä.” Kuin kaikki tulisi annettuna ja siitähän tuo sanakin tulee; lahjakas, lahjana taidot saanut.

Usein sanotaan vaikka, että Patrik Laine on lahjakas jääkiekkoilija. Ehkä sitäkin, mutta tuskin hän osuisi kerta toisensa jälkeen tolppien väliin ilman tuhansia ja taas tuhansia harjoituskertoja. Ei se kuuluisa lämäri lähde pelkällä lahjakkuudella.

Tästä päästäänkin pohdintaan, mitä lahjakkuus on? Omaavatko jotkut jo syntymässä paremman pelisilmän johonkin lajiin tai paremman kehonhallinnan vai onko kyse enemmin ympäristön tuotoksesta? Onko lahjakkuutta, kun ennen muita kasvupyrähdyksen ottanut lapsi pärjää fyysisillä eduillaan koripallossa tai aikaisin murrosiän aloittaneen nuoren lihakset kehittyvät nopeammin? Ainakin kovan harjoittelun taito, sinnikkyys ja pitkäjänteisyys voidaan nähdä eräänlaisena lahjakkuutena, jonka toiset omaavat. Yksi kuitenkin on varmaa; menestys juniorisarjoissa ei vielä takaa menestystä aikuisena.

Erään teorian mukaan ihmiset voidaan jakaa kahteen kastiin sen mukaan, miten he suhtautuvat lahjakkuuteen ja itsensä kehittämiseen. Toiset ajattelevat, että ihmisen kehitykselle on joku määritelty raja, jota ei pysty ylittämään, kun taas toiset ajattelevat, että harjoittelemalla voi aina tulla paremmaksi eikä kehitykselle ole rajoja. Itse kuulun vahvasti tähän jälkimmäiseen kategoriaan. Uskon, että kovalla työnteolla ja intohimolla kuka vain pystyy mihin vain – näin pelkistetysti. Ajatus on mielestäni myös rohkaiseva. ”Pystyn mihin vaan.” Toki lähes aina tarvitaan myös ripaus onnea.

Usain Boltista sanottiin hänen olevan liian pitkä pikajuoksijaksi. Tulokset kuitenkin kertovat, että ei tästä Boltin pojasta huonoa pikajuoksijaa tullut ja myöhemmin juuri pituus nähtiin hänen vahvuutena. Samoin luulen, että moni epäilijä kehotti 181 cm pitkää Stefan Holmia valitsemaan jonkun muun ”ominaisuuksilleen” sopivamman lajin, mutta Holm halusi hypätä korkeutta. Ja hänhän hyppäsi - muun muassa olympiavoittajaksi.

Myös Michael Jordan on hyvä esimerkki periksiantamattoman työn tuloksista. Jordania ei ehkä voida pitää syntyjään lahjakkaana pelaajana, hän ei ollut erityisen pitkä koripallonpelaajaksi, mutta Jordanista puhuttaessa aina korostetaan hänen kovaa harjoittelumotivaatiotaan ja loputonta halua kehittää itseään. Nuo ominaisuudet olivat avainasemassa, miksi Michael Jordanista tuli Michael Jordan, lajinsa legenda.

Mikko Salasuo tiivisti Suomen Kuvalehdessä mielestäni hyvin lahjakkuuden ja huippu-urheilun ytimen: ”Vaikka olisit kuinka nopea, hyppäisit kuinka korkealle tai juoksisit vaikka kuinka pitkiä matkoja, niin ei voi tulla huippu-urheilijaksi, jos ei halua tehdä sitä ja kehittyä siinä.”

Tehkäämme siis rohkeasti asioita, joista itse pidämme.

Kirjoittaja on urheilija, joka tietää, että vain pieni promille yrittäjistä koskaan saavuttaa arvokilpailumenestystä huippu-urheilussa, mutta haluaa silti jahdata rohkeasti unelmiaan

#