maanantai 26.7.2021 | 04:59
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Maija Ahonen kertaa kolumnissaan, mikä on Veiskonluoma, ja päätyy lopulta Sirun roskikseen

Pe 21.5.2021 klo 16:52 | päivitetty pe 16:52

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Sain lukijapalautetta. Olin käyttänyt pari viikkoa sitten Kaustisen ja Vetelin pyöräilymaaottelua koskevassa jutussa paikannimeä Veiskonluoma, eikä lehden lukija ymmärtänyt, missä se sijaitsee.

Myönnän olleeni hämmentynyt. Olisin ymmärtänyt, jos noottia olisi tullut esimerkiksi joltakulta Möttösen mummolta levikkialueen toiselta laidalta, mutta palautetta antoi paljasjalkainen kaustislainen. Olin ajatellut, että tottahan toki nyt kaikki kaustislaiset ja veteliläiset tietävät, mitä Veiskonluoma tarkoittaa.

On siis aika korjata asia. Veiskonluoma on kartasta löytyvä paikka Kaustisen Varilan ja Vetelin Tunkkarin välillä. Se on pieni luoma, joka alittaa valtatie 13:n ennen kuin syvenee kohti Perhonjokea.

Aivan luoman läheisyydessä kulkee Kaustisen ja Vetelin kuntaraja, joten siksi paikkaa käytetään usein sen synonyymina. Tässä merkityksessä myös itse käytin Veiskonluomaa jutussani, vaikka se tekstistä selvinnytkään asiasta tietämättömälle. Pitää olla jatkossa tarkempi.

Paikkaan tiivistyy mielestäni hyvin muun muassa rakkaiden naapurusten välit. Arjessa rajaa ei välttämättä huomaa lainkaan, sillä sen yli käydään töissä, asioidaan, harrastetaan ja tehdään naimakauppoja sujuvasti, mutta siellä se on, jos oikein tarkasti katsoo. Monimerkityksinen Veiskonluoma passaa hyvin myös leikkimielisen maaotettelun kanssa yhteen.

Joka tapauksessa saamani palaute oli hyvä muistutus siitä, että se, mikä on itselle itsestään selvää, ei välttämättä ole sitä toiselle.

Ja toisaalta, mikä minä olen Veiskonluoma-kysymystä kauhistelemaan? Minä, joka saatan kiireessä sekoittaa Vintturin ja Viiperin keskenään. Rehellisesti sanottuna mietin pitkään, kehtaanko tätä tunnustaa lainkaan.

Selitys omalle sekoilulleni on periaatteessa yksinkertainen: molemmat ovat V-kirjaimella alkavia kaustislaisia kyliä, joihin minulla ei ole mitään henkilökohtaista sidosta.

Mutta kun maltan kaksi sekuntia ajatella, Viiperi asettuu päässäni kartalle Kokkolantien varteen ja Vintturi Kolan ja Tastulan välille. Perille molempiin paikkoihin olen joka kerta myös löytänyt.

Aivan oma lukunsa ovat vielä sellaiset paikannimet, joita ei kartoista löydy. Jotka kulkevat suusta suuhun ja jotka oppii tuntemaan ajan kanssa tai sitten ei.

Täkäläisiäkin esimerkkejä varmasti piisaa, mutta koukataan kuitenkin vähän kauemmaksi.

Esimerkiksi vanhassa opiskelukaupungissani Turussa oli käytössä epävirallinen paikannimi Sirun roskis, joka sijaitsi ennen muinoin Ylioppilaskylässä. Kyse oli jonkinlaisesta roskalavasta, jonka seinään oli spreijattu pölkkykirjaimilla SIRU.

YO-kylässä asuu tuhansia opiskelijoita limittäin rakennetuissa luhtitaloissa. Jokaisen kerrostalon osoite on muotoa YO-kylä, länsi/itä ja talon numero. Posti kyllä kulkee, mutta esimerkiksi taksien on liki mahdoton löytää perille virallisen osoitteen perusteella.

Tätä tuskastellessani eräs taksikuski kertoi tarinan Sirun roskiksesta, jonne opiskelijat tilasivat takseja vuosikymmeniä sitten. Virallisista osoitteista viis, mutta Sirun tiesivät kaikki.

Sirulle soitettiin kuulemma pirssejä vielä kauan sen jälkeen, kun hökkeli hävisi maisemasta. Lopulta taksikeskus laittoi tilauksille stopin, kun kaikki uudet kuskit eivät enää tienneet paikkaa.

Sirun roskiksen legenda elää silti edelleenkin. Ja tarinat kiinnostavat aina.

#