maanantai 26.7.2021 | 04:11
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Maarit Hotakainen kolumnissaan: Onko aina niin, jos siltä näyttää – pesiksestä, politiikasta ja palautteenannosta

Ti 25.5.2021 klo 18:36 | päivitetty to 22:13

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Edessä on uusi pesäpallokesä. Palaan itse tauon jälkeen kentille raitatakissa ja pilli suussa, kun viime kesän parin pesätuomaroinnin jälkeen innostuin (vai erehdyin?) taas lähtemään pelituomarihommiin mm. miesten suomensarjaan.

Tuomarin tehtävissä oleellisinta on tietenkin sääntötuntemus sekä hereillä olo pelin aikana – tältä pohjalta pelien tuomitseminen on jos ei nyt aina helppoa niin ainakin helpompaa kuin huonosti valmistautuneena ja haparoiden. Varsin iso osa hommaa on kuitenkin myös se, että osaa ns. myydä ratkaisunsa. Ihmisen mieli kun on taipuvainen uskomaan, että asiat ovat sitä, miltä ne näyttävät.

Sanonta ”niin on, jos siltä näyttää” on tullut tutummaksi politiikassa, johon itse Kekkonen sen aikanaan istutti. Viime aikoina some-ruutujani ovat kuvittaneet toisaalta valtakunnallisen politiikan uutiset, toisaalta kunnallisvaalit ehdokaspäivityksineen. Myös politiikkaan kuuluu omien tekojen sekä osin vähän itsensäkin myyminen, niin luottamustehtäviin pyrkiessä kuin niissä toimiessa.

Tämä saattaa kalskahtaa kylmältä ja laskelmoivalta – ja vaikka tiedän monen ajattelevan, että juuri sellaistahan politiikka on, olen nähnyt myös toisenlaisen todellisuuden. Erilaisissa luottamustoimissa pitkään toimineena olen nähnyt, miten ihmiset tekevät töitä paremman yhteiskunnan puolesta.

Arvoissa on eroja ja takuulla politiikan toimintatavoissakin kehitettävää, mutta suurin osa niin ihmisistä kuin puolueista on kuitenkin yhteisen hyvän asialla. Pesäpallossa on toki politiikkaa pienemmistä asioista kyse, mutta aivan samoin kentällä tuomarit tekevät parhaansa, ennen kaikkea rakkaudesta lajiin.

Näitä lajeja yhdistää myös se, että niin pesistuomari kuin poliitikko altistaa tehtävässään itsensä julkiselle arvioinnille. Se on välillä raadollista suurten tunteiden lajeissa, joissa kovasta työstä ja itsensä peliin laittamisesta huolimatta tulee väistämättä vastaan tilanteita, jotka rajojen toiselta puolelta tai katsomosta katsottuna näyttävät menneen pieleen. Kumartaessasi yhteen suuntaan joku jää selän taakse ja näkee vain pyllistyksen.

Jos tilanne näyttää pahalta, saa niin tuomarille kuin poliitikolle sanoa mitä vain. Vai saako kuitenkaan?

Olen lukenut suurella surulla poliitikkoystävieni saamia viestejä, jotka sisältävät täysin alatyylisiä kommentteja panetteluista tappouhkauksiin. Some-keskusteluista ei liene tarpeen edes mainita. Tuomaritoiminnassa alatyyliset kommentoinnit kentillä ja somessa ovat tuttuja myös.

Palautetta saa ja pitääkin antaa, samoin kyseenalaistaa erilaisia ratkaisuja. Sen voi tehdä kuitenkin toisia kunnioittaen ja eri näkökulmat huomioiden, sinne kolikon kääntöpuolellekin joskus kurkaten. Positiivisen palautteen voima on melkoinen myös, kannattaa kokeilla!

Aina voi myös itse ns. lähteä leikkiin mukaan - tekijöitä tarvitaan molemmille pelikentille. Toki samat pelisäännöt koskevat myös näiden lajien toimijoita itseään.

Kirjoittaja on monen lajin harrastaja, joka toivoo pelikentille yhteistyötä ja ymmärrystä, vaikka tilanteet välillä näyttävätkin pahalta.

//Juttua muokattu 27.5.2021 klo 22.13: Otsikon lopusta on poistettu kysymysmerkki, joka ei alkuperäiseen tekstiin kuulunut.

#