Keski-Pohjanmaa on tunnettu kulttuurimaakuntana, ja kaustislaisen viulunsoiton nouseminen (todennäköisesti) Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon avaa uusia mahdollisuuksia myös matkailulle. Kulttuurin ja matkailun kohtaamiselle on nyt tuhannen taalan paikka. Tätä emme saa sössiä!

Pitkästi yli kymmenen vuotta matkailun parissa työskenneltyäni, viimeiset reilut neljä vuotta koko maakunnan matkailua kehittäen, olen aivan innoissani tästä loistavasta mahdollisuudesta. Töitä on valtavasti, jotta olisimme valmiina, mutta työt on aloitettu ja saatu hyvin vauhtiin.

Pidimme helmikuussa kolme kulttuurimatkailun tuotteistamispajaa Kaustisella. Ohjelmassa oli tuotteistamista aamusta iltaan. Jännitin vähän, miten kulttuuripuolen ihmiset ottaisivat vastaan viestini, että nyt on tuhannen taalan paikka alkaa tuotteistamaan, mutta turhaan – vastaanotto oli loistava, ja apu otettiin ilolla vastaan.

Viulunsoitto ja pelimanniperinne kuten muukin kulttuuri ovat taidetta, jolle on vaikea laittaa hintaa, mutta ilman selkeää tuotteistamista ja hintalappua on myös mahdotonta myydä ja markkinoida. Ei riitä, että Kaustinen on tunnettu pelimanniperinteestä ja viulunsoitosta. Se pitää osata myös tuotteistaa niin, että matkailija voi ostaa kokemuksen. Tarvitaan myytäviä ja helposti ostettavia ja saavutettavia palveluita, matkapaketteja ym. Ennen kaikkea tarvitaan koko maakunnan kattavaa yhteistyötä, jotta voimme yhdessä tarjota laadukkaita kokonaisuuksia matkailijoille.

Naapurissa asunut Anna-Liisa Fordell yritti opettaa minua pikkutyttönä soittamaan pianoa useamman vuoden, säveltäjäpuoliso Erik Fordell istui nojatuolissa kuuntelemassa samalla lehteä lukien. En vain ollut ollenkaan musikaalisesti lahjakas, urheilu vei mukanaan. Kulttuurimatkailun tuotteistamisessa on ehkä etuakin siitä, että olen musikaalisen lahjattomuuteni lisäksi ihan pihalla kaustislaisesta viulunsoittoperinteestä, siitä mitä se oikeasti on ja mitä se tarkoittaa. Olen ollut Kaustisen festareilla ja näen Unesco-nimityksen avaavan aivan uusia mahdollisuuksia matkailulle, mutta ymmärrys itse perinteestä ja sen sisällöstä jääkin siihen. Tuotteistamistekstejä hioessamme osaan katsoa perinnettä ulkopuolisin silmin ja kysyä aina kun en ymmärrä – näin saadaan yhteistyössä hiottua parhaat mahdolliset matkailijoita kiinnostavat aidot tuotteet ja palvelut.

Keskipohjalaiset matkailuyrittäjät ovat jo kuuluisia hyvästä yhteistyöhengestään ja yhteen hiileen puhaltamisesta. Odotan innoissani, mitä kaikkea voimmekaan saavuttaa, kun kulttuuri ja matkailu pääsevät oikein tosissaan verkostoitumaan. Ideoita ja ajatuksia lentää jo nyt ilmassa, ja yhteistyötä tehdään. Olen varma, että kunhan pääsemme kokoontumaan isommalla porukalla kulttuuri ja matkailuväen kanssa, lähtee yhteistyö todella lentoon.