Nyt ne on sitten käyty – seurakuntavaalit siis.

Sunnuntaina evankelisluterilaisen kirkon jäsenet pääsivät äänestämään, ketkä päättävät oman kotiseurakunnan asioista seuraavan neljän vuoden ajan.

Kuten etukäteen pelättiin, uurnille vaivautui harmillisen pieni osa äänioikeutetuista. Perhonjokilaakson alueen seurakunnista äänestysprosenttiaan petrasi ainoastaan Veteli. Muualla äänestysaktiivisuus jatkoi laskuaan.

Äänestysinnon hiipuminen ei sinänsä ole mikään ihme, jos katsoo vaisuksi jäänyttä vaalikampanjointia. Saattoipa jollakulla käydä jopa niin, että seurakuntavaalit livahtivat kokonaan ohi.

Vielä suurempi syy äänestämättömyydelle lienee kuitenkin se, etteivät riviseurakuntalaiset pidä seurakuntavaaleja tärkeänä. Se on sääli. Moni ei ehkä tule ajatelleeksi, että kirkkovaltuusto päättää resurssien jaosta.

Lainaan nyt parin kuukauden takaista kolumniani, koska olen edelleenkin täysin samaa mieltä: ”Ihan rivijäsentenkin on tärkeää olla kiinnostunut, ketkä päättävät asioista seurakunnissa. Vaikka kyse onkin hengellisestä yhteisöstä, kirkkovaltuuston päätökset liittyvät pitkälti rahaan. Mihin käytössä olevat resurssit – joita on tunnetusti joka puolella vähänlaisesti – suunnataan?”

Sekin saattaa hiljaiselta enemmistöltä unohtua, että varsinkin pienemmillä paikkakunnilla seurakunta on monissa käytännön asioissa tärkeä yhteistyökumppani esimerkiksi kunnalle ja kolmannen sektorin toimijoille. Seurakunnat tarjoavat esimerkiksi tukea apua tarvitseville.

Mutta miten tämän kaiken saisi konkretisoitua seurakuntien rivijäsenille, jotka maksavat hiljaa kirkollisveronsa, mutta jättävät silti käyttämättä äänioikeutensa?

Siinäpä riittää taas pähkittävää seuraavaksi neljäksi vuodeksi. Ei riitä, että asiaa äärelle pysähdytään vasta seuraavien seurakuntavaalien kynnyksellä.

Lue täältä uutisia seurakuntavaaleista >>>