Kaustisen Kamarimusiikkiviikko käynnistyi perjantaina perinteisesti taidenäyttelyn avajaisilla. Tänä vuonna Kansantaiteenkeskuksen galleriassa nähdään Leif Strengellin grafiikkaa ja Anni Laukan valokuvia Rethinking-nimisessä näyttelyssä.

Kyseessä on Strengellin ja Laukan kolmas yhteisnäyttely. Aiemmat olivat vuonna 2021 Vaasan Stundarsissa ja Kokkolassa Taidetalo Renlundilla.

Anni Laukka on kokkolalainen taiteilija, joka on tehnyt valokuvaa ja grafiikkaa, mutta viime vuosina erityisesti installaatio-varjotaidetta. Näitä teoksia häneltä oli viime kesänä Taidekeskus Purnun kesänäyttelyssä, alkuvuodesta Helsinki Lux -valotaidetapahtumassa ja tänä viikonloppuna Ylöjärven valotaidefestivaalilla.

Kaustisen tilaan sopivat kuitenkin paremmin valokuvat.

– Kiva, että on välillä perinteinen näyttely, jossa saa laittaa teoksia seinälle, Laukka toteaa.

Rethinking-näyttelyssä esillä olevissa, parin vuoden takaisissa valokuvissa nähdään mieshenkilö – Laukan isä – keskellä erilaisia luonnonympäristöjä. Ne kuvaavat ihmisen kamppailua hiljaisen sisäisen äänen ja ulkomaailman paineiden ja vaatimusten välillä.

Värikylläisiä kuvia on kaikilta vuodenajoilta. Tähän aikaan vuodesta kesän valo ja vihreys näyttävät seinillä hehkuvilta muistuttaen tämänkin talven todennäköisesti joskus loppuvan.

Laukan valokuvissa on kaikkia vuodenaikoja, myös talvea.

Markku Jokela

Leif Strengellin fotogravyyriteoksissa ei ole värejä, mutta sävyjä ja syvyyttä sitäkin enemmän. Strengellin käyttämä tekniikka on fotopolymeeri- FP-kaiverrus. Sitä pidetään vaikeana tekniikkana, joten sen hallitsevia taiteilijoita ei Suomessa kovin monta ole.

– Kun jäin eläkkeelle, päätin käyttää viimeiset vuoteni tämän tekniikan opettelemiseen. Kuusi vuotta siihen meni, hän kertoo.

Nyt Strengell sanoo hallitsevansa tekniikan niin, että teoksen toimivuus ei ole kiinni siitä, vaan sisällöstä.

– Haluan aina, että teoksessa on joku konsepti tai taustatarina.

Strengellin kuvissa näkyy metsäluontoa yksityiskohtineen. Kun hän aloitti metsäteosten tekemisen, kyse oli metsästä piilo- tai pakopaikkana sodilta ja taisteluilta. Tätä kautta aihe yhdistyi nykyhetkeen ja pakolaisuuteen.

Nyt tausta-ajatuksina ovat esimerkiksi maaseudun muuttuminen ja ilmastonmuutos. Teoksiin on hiipinyt enemmän tunnelmaa, mystisyyttä, ja se johtuu Strengellin mielestä nimenomaan tekniikasta.

Leif Strengellin teoksia on ollut viime vuosina esillä useissa näyttelyissä.

Markku Jokela

Strengellin teokset sijoittuvat valokuvan, taiteen ja taidegrafiikan välimaastoon. Strengell mieltää kuitenkin itsensä graafikoksi. Hän ei muokkaa valokuvia kuvankäsittelyohjelmilla.

– Minua kiinnostaa todellisuus. Se, miksi valo on keskellä metsää. Kuvissa on romanttisuutta, dramaattisuutta.

Mustavalkoisuuden voi ajatella viittaavan johonkin vanhaan, mutta Strengellin kuvissa eri aikakaudet tuntuvat enemmänkin olevan läsnä samanaikaisesti.

Strengell työskentelee joka päivä. Hänen teoksiaan on viime vuosina ollut esillä useissa näyttelyissä, ja hän myös pitää fotogravyyristä koulutuksia. Laukkakin opetteli tekniikkaa hänen johdollaan opiskellessaan Noviassa.

Kansantaiteenkeskuksen galleriaan Strengellin ja Laukan teokset tuntuvat sopivan hyvin. Yhteys musiikkiin ei ole ollenkaan kaukaa haettu, sillä sekä Strengell että Laukka sanovat lähes aina kuuntelevansa musiikkia taidetta tehdessään. Strengell kuuntelee jazzia ja klassista, Laukka "romanttista hömppää", kuten ysäriballadeja.